Reseptejä ¤ Matkustelua ¤ Tuotetestausta ¤ Ravintolatärppejä ¤ Autoimmuuniruokavalio pääasiallisena 2018 alkaen ¤

Syksyn sadon herkkukeitto syntyy suppilovahveroista

| on
30.7.17
Yksi syksyn ihanimmista asioista on suppilovahverot.
Minun sisäinen sienestäjäni herää yleensä jo kesäkuussa ja epätoivoisesti metsästelen jo niitä muutamia sienilajeja jotka tunnen edes jotenkuten. 

Olen silti ihan auttamattoman amatööri sienestyksessä ja tutkin jokaista poimimaani sientä pitkään, vaikka tuntomerkit olisivat varsin selviä. Suomen sieniseuran fb-sivut ovat kovassa käytössä, tosin sinnekin on eksynyt muutamia avautujia joiden mielestä siellä ei saakkaan kysyä mielipiteitä tai neuvoja. 



---
Sanottakoon että sienten tunnistuksessa ei pidä koskaan luottaa toisen sanaan, sillä loppupeleissä olet itse vastuussa siitä mitä suuhusi panet. Kuvissa jotkut tuntomerkit voivat vääristyä ja värit näyttää ihan eriltä kuin ne todellisuudessa ovat, mikä voi johtaa 'vääriin tunnistuksiin' jopa sienivirtuooseilta. 
---


Suppilovahvero on onneksi erittäin helppo tunnistaa. Se on usein piilossa sammalikossa mutta kun löydät sen ensimmäisen, on niitä yleensä ympärillä runsaasti lisää. Niitä löytyy sammaleisista havumetsistä ja kuusikoista. Jos löydät suppisapajan, käyhän tarkistamassa sama pleissi myös seuraavana vuonna sillä jotkut sanovat että se on uskollinen kasvupaikalleen...



Ensimmäinen suppissaaliini 2016


Suppiksella on keltaisen rusehtava lakki jossa on mutkikkaat reunat ja hyvin ohut keltainen tai aavistuksen rusehtava jalka. Lakki on suppilomainen (niinkuin torvi). Keskellä oleva reikä menee yleensä ihan jalkaan saakka. 
Sienen alapinnalla on harvat helttamaiset poimut jotka jatkuvat jalan yläosaan. 

Aavistuksen samannäköinen sieni on myös kosteikkovahvero mutta sekin on ruokasieni. Tarkkana pitää silti olla ettei sekoita sitä rustonupikkaan joka on myös aavistuksen samannäköinen mutta sen rakenne on erilainen, ja minusta se on jopa hieman läpikuultava ja tasaisen keltaisempi kokonaisuudessaan. Se ei ole myrkyllinen mutta rakenteensa vuoksi syömäkelvoton. 

Myös suippumyrkkyseitikki on (muka) samannäköinen, mutta minusta niissä on vissi ero joten en ala sen kummemmin sitä kuvailemaan. Se taas on tappavan myrkyllinen, joten kannattaa silti tutustua senkin ulkonäköön. 

Suppiskausi alkaa siinä syyskuun huitteilla, mutta minä pidän kyllä silmät auki jo huomattavasti aiemmin, onhan viimevuosien sääolosuhteet olleet niin outoja että kaikki muutkin kasvit tuntuvat kasvavan milloin sattuu tai ei ollenkaan.

Suppikset kannattaa halkaista ennen valmistusta sillä onttoon reikään eksyy kaikenlaisia metsän roskia, mutta niissä ei yleensä asu toukkia (woohoo, sillä tämä sienestäjä on sellainen öttiäisfoobikko että poimii sienetkin kumihanskat kädessä, ja SILTI, pienikin liikahdus sienessä, ja se lentää kaaressa kartanolle). 
Suppikset sopii kaikenlaisiin ruokiin pizzasta pastaan, kastikkeisiin ja keittoihin. 

Tänään jaan teidän kanssanne reseptin minkä löysin sattumalta ja jota muuttelin sitten omaan makuuni sopivaksi. 
Alkuperäinen resepti on LIIAN HYVÄÄ -blogista, mikä on yksi ihan lemppariblogeistani. Lähes muuten hihkaisin kun huomasin että Anne on alkanut taas bloggailla uusia reseptejä piiitkän tauon jälkeen Liian hyvää-blogiin. Kaikki mitä tuosta blogista olen testannut, on todistanut että blogin nimi on just oikea just tuolle blogille 😁😋. Ohjeet ovat selkeitä ja helppoja tämmöiselle amatöörillekkin. 
(Tämä ei sitten ole maksettu mainos)

Miksi päädyin sitten muuttamaan tuota ohjetta? 

Kuvissa keitto oli hyvin tuhdin oloista ja tykkään aavistuksen ohuemmasta keitosta jossa olisi vähemmän 'sattumia'. Mielessäni oli Rukan Stefan's Steak Housessa syömäni Wild mushroom-keitto-alkuruoka, jossa oli samettinen rakenne ja maku suoraan taivaasta. Tämän takia vähensin hieman kasvisten määrää ja lisäsin muutamia aineksia, kuten valkkarin, koska se vaan toimii kaikissa kermaisissa jutuissa. Käytin myös suurustukseen maissitärkkelystä, en vehnäjauhoja.


SAMETTINEN SUPPISKEITTO

  • vajaa litra suppilovahveroita
  • 1 porkkana
  • 1 sipuli (kevätsipulia jos vielä löytyy)7
  • 1 varsisellerin varsi
  • 2 laakerinlehteä
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 750ml kanalientä (tai kasvis-)
  • loraus kuivaa valkoviiniä (1/2dl noin)
  • maissitärkkelystä suurustukseen n. 1-2 rkl, riippuu miten paksua haluat
  • 1 kuivattu chili murustettuna tai 1/2 tuore chili
  • 4dl kermaa
  • 1/2pkt mustaa koskenlaskijasulatejuustoa
  • ripaus sokeria
  • vegetaa
  • kuivattua timjamia
  • pippuria
  • voita 
  • nippu persiljaa
Puhdista suppikset hyvin ja pilko pieniksi kuutioiksi. Kuutioi myös sipuli ja selleri, raasta porkkana ja valkosipuli.

Kuullota muut kasvikset paitsi sienet voissa pehmeäksi. Lisää sitten suppikset ja paistele vielä keskilämmöllä viitisen minuuttia. Mausta vegetalla (tai aromisuolalla), chilirouheella ja pippurilla.

---
Alkuperäisessä reseptissä timjami lisätään myös nyt, 
mutta itse koen että timjami on niin voimakas 
että se saattaisi olla vähän liian over-powering 
jos se saa muhia koko keittoajan... voin olla väärässä...
---

Lisää nyt loraus valkoviiniä ja keitä kokoon hetki. Lisää sitten kanaliemi. Anna kiehahtaa noin viidentoista minuutin ajan. 
Kaada seos sitten kattilaan ja lisää kerma ja sokeri. 


---
itse laitoin niin vähän sokeria ettei sillä oikeastaan ollut mitään maku-
arvoa, joten ensi kerralla saatan jättää sokerin pois kokonaan
---


Lisää aavistus lisää vegetaa ja pippuria, laakerinlehdet sekä timjami. Sekoita sitten 1rkl maissitärkkelystä pariin ruokalusikalliseen kylmää vettä ja lisää ohuena nauhana sekaan koko ajan sekoittaen. Keitto ei heti paksuunnu, siinä menee tovi, myös koskenlaskija tuo keittoon vielä tuhtiutta. 


Lisää sitten koskenlaskija pieninä nokareina ja sekoita kunnes ne sulaa. Anna hautua hiljalleen parisen kymmentä minuuttia. Sammuta sitten liesi ja anna hautua vielä jälkilämmöllä puolisen tuntia. Poista laakerinlehdet valmiista keitosta. 

Toisin kuin alkuperäisessä reseptissä, ajoin valmiin keiton vielä blenderissä tasaiseksi, mutta se on oikein hyvä myös sellaisenaan. Kaadoin sen sitten takaisin kattilaan ja silppusin reilusti tuoretta persiljaa pinnalle. Parasta nautittuna tuoreen leivän kera!

Valitettavasti olen onnistunut deletoimaan kaikki kokkausvaihekuvat, joten kunnes suppiskausi alkaa ja pääsen taas tätä keittoa tekemään, on tyydytävä näihin varsin ankeisiin kuviin... 


Ihania ja aurinkoisia päiviä toivotellen,
 Kodinhengetär



 






Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti