Palattiin eilen pikaiselta neljän päivän Romanian reissulta, ja täytyy myöntää että olen varsin onnellinen että lomani jatkuu juhannukseen saakka. Neljään päivään oli mahdutettava niin paljon, että unet jäivät todella vähiin. La-su-välisenä yönä menin kahden tunnin unilla, ja ma-ti nukuin vajaan tunnin.
Ukkeli-parka joutui vielä töihin eilen heti saavuttuamme kotiin, vaikka teki kuolemaa 😂. Hänen saavuttuaan kotiin nukuttiinkin sitten likimain koko loppupäivä.
Saimme kutsun Romaniaan ystävien häihin, mikä oli aivan upea kokemus. Romaniassa häät ovat varsin hulppea tilaisuus ja niiden järjestämiseen käytetään runsaasti aikaa ja rahaa. Romaniassa myös häälahjaksi annetaan kuitenkin rahaa, millä pariskunta kattaa niin häistä tulleet kustannukset kuin saavat pienen (tai suuren) pesämunankin. Riippuen tietenkin vieraiden määrästä, puhutaan kymmenistä tuhansista euroista lahjarahaa.
Olin odottanut tätä tilaisuutta innolla, sillä olihan se päivä prinsessana minullekin, ja hankin tilaisuutta varten upean iltapuvunkin.
En yleisesti käytä kauheasti aikaa peilin edessä, ja meikkipussinikin on tähän asti ollut varsin ankea, mutta nyt satsasin jopa meikkeihin ihan kunnolla, ja harjoittelin iltaa varten varmasti viikon. Se oli hyvä, sillä tapahtumien edetessä vähän toisin kuin oli suunniteltu, aikaa jäi todella vähän valmistautumiseen...
Olimme alunperinkin varsin tiukalla aikataululla, sillä ukkeli päätti että hankkii puvun vasta paikan päältä, PÄIVÄÄ ennen häitä. Not-a-good-idea!
No, puku löytyi, mutta korjausompelimossahan ei sitten ollutkaan aikoja vasta kun seuraavalle viikolle. Kiitos ihanan ystävämme Vion, hän soitti työpaikalleen toiseen pukuliikkeeseen samassa ostoskeskuksessa ja taivutteli heidän oman ompelijan tekemään maksua vastaan korjaukset pukuun, vaikka se olikin ostettu muualta. Kiitokseksi ostimme sitten paidan, solmion ja kengät heiltä.
Eikä meidän haasteet siihen loppuneet. Täytyihän rouvan tukka ja kynnetkin saada kuosiin, ja ukkeli olikin varannut ajat meille kampaamoon, jossa meidän molempien kuontalot tuhottiin. Siis ihan oikeasti.
Kampaukseni oli kamala.
Tupeerattu pehmeä sotku, vaikka olin nimenomaan sanonut että nyt tarvitaan vahvaa, hyvin kiinni olevaa kampausta, jonka on kestettävä seuraavat parikymmentä tuntia. Ukkelin parturoija oli luultavasti sokea, sillä minäkin parturoin ukkelin paremmin.
Ukkelin kera juostiin sitten Baneasan ostoskeskusta etsimässä kampaamoa josta löytyisi aika hääkampaukselle ja kynsille lauantaipäivänä, ilman ajanvarausta. Ja lopulta myös löysimme. Ukkeli löysi parturin itselleen toisesta paikasta ja minä pääsin sellaisten ammattilaisten käsiin toisessa salongissa että oksat pois. Edessäni istui ihana kynsiteknikko joka loi minulle kauniit mutta yksinkertaiset kynnet, ja takanani työskenteli mieskampaaja, joka teki ihan ilman tallentamiani kuvia minulle kauniin kampauksen, joka muuten kesti aamuun saakka.
Tarkoitus oli olla hääjuhlissa seitsemän paikkeilla, mutta tyypilliseen tapaamme ei haasteillemme tullut loppua...
Bukarestista on noin neljän tunnin ajomatka Onestiin, josta ystävämme ajeli meitä hakemaan, ja kuten meidän onneen kuuluu, juuttui hän onnettomuuden takia ruuhkaan, ja oli lopulta pari tuntia myöhässä. Päästessämme viimein matkaan, iski yhtäkkiä valtava myrsky, ja vettä tuli niin paljon ja niin voimalla ettei edes pyyhkijöistä ollut mitään hyötyä, ja näkyvyys oli nolla. Edellä olevat autot ajoivat n. 10km/h hätävilkut päällä, ja minulla iski stressi-ihottuma kasvoihin 😂.
Myrsky kuitenkin loppui yhtä äkkiä kuin tulikin; oli kuin joku olisi vain laittanut valot takaisin päälle ja tiekin kuivui minuuteissa, olihan lämpötila ulkona yli 30 astetta. Ihottuma jäi. Saattoi se tulla auringostakin, mutta menen stressillä 😂
Lopulta pääsimme paikalle ennen kymmentä. Harmitti kun missasimme hääparin ensimmäisen tanssin, mutta morsiamen isä lähetti meille siitä videon.
Paikka oli käsittämättömän upea ja ylellinen, pihalla pulppusi suihkulähde.
Pöydät oli numeroitu ja kaikilla oli omat paikat. Pöytäseuranamme oli ukkelin veli ja serkku seuralaisineen.
Ruoka tarjoiltiin pöytiin, ja kuten Romanialaiseen tapaan kuuluu, sitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Tarjoilun välissä oli suht' pitkät välit, mikä on tarkoituskin.
Romanialaisissa häissä kun ei pöydässä juuri napoteta, vaan ruokalajien välillä tanssitaan, seurustellaan, ja tutustutaan ihmisiin.
Tarjonta alkoi kylmillä alkupaloilla; juustoilla, lihapateilla ja kanafileillä Tzatzikin kera. Juomina pöydässä oli valmiina alkoholittomat kuten mehut, limukat ja vedet. Viineissä oli valittavina valko- ja Rose-viinit, jotka tuotiin pöytään kannuissa. Lisäksi oli tilattavissa vahvempia, kuten viskit ja vodkat. Vieraat eivät maksa juomista häissä.
Seuraavaksi tarjoiltiin kalaa, perunakrokettia ja riisiä.
Ja kolmannella tarjoiltiin paahtopaistia, lihahyytelöä ja perunapaistosta.
Eikä lämpimät ruuat siihen loppuneet, sillä ulkona oli myös vartaassa kokonainen sika, ja sen kanssa tarjolla paikallista Palinkaa, hyvin vahvaa alkoholia.
Hääkakku leikataan Romanialaisissa häissä vasta illan loppupuolella, ja se onkin merkki juhlien tulosta pian päätökseen. Kakun jälkeen vieraat laittavat nimensä ja haluamansa summan rahaa pöydissä valmiina odottaviin kuoriin ja käy ojentamassa kuoren hääparille.
Vieraat pääsevät lopuksi myös kuvaan hääparin kanssa, ja pääsimmepä kuvaan myös morsiamen vanhempien kanssa.
Kaiken kaikkiaan super-upea tilaisuus. Ukkeli uhkailee että meidänkin tulee vielä viettää romanialaiset häät joskus, minusta se kuitenkin olisi vähän hassua, olemmehan olleet jo naimisissa pian 16 vuotta. Häitä olemme jo viettäneet niin Englannissa kuin Suomessakin. Mutta miksipä ei... Onhan meidän elämämme kulkenutkin Englannin kautta Suomeen, ja tulevaisuudessa myös Romaniaan, ainakin osaksi vuotta.
Seuraavassa tekstissä unelmista enemmän... So stay tuned!
Kommentit
Lähetä kommentti