¤ Reseptejä ¤ Autoimmuunisairauksien hoitoa ruokavaliolla ¤ Matkustelua ¤ Tuotetestausta ¤ Ravintolatärppejä ¤

*

Amerikkalainen Ranch-kastike on oikea jokapaikan soossi - Näin teet KETO-version!

| on
30.7.19

Seuraan paljon kansainvälisiä ruokasivustoja, ja yksi kastike tuntuu olevan yli muiden Amerikkalaisten keskuudessa, nimittäin Ranch. Sen seuralaisena voi olla

  1. salaattia
  2. hodari
  3. hamppari
  4. kala
  5. kana (etenkin nuggetit tai wingssit)
  6. kasvistikkuja
  7. parsakaali
  8. ranskanperunat
  9. pizza
  10. mac 'n' cheese...
you name it...

Oli kyse take-away-eväästä tai kotiruuasta, Ranch-kastikkeella on pääosa performanssissa, sen täytyy olla täydellinen. Yksi suosituimmista valmiskastikkeista tuntuu olevan pikaruokaketju Taco Bellin Ranch-kastike. En ole maistanut. Olen vieraillut puljussa tasan kahdesti sen tultua suurella ryminällä Suomeen. En vakuuttunut, kummallakaan kerralla. 

Tänään mä taivuin kokeilemaan tehdä tätä ihmesoossia itse ja arvatkaa mitä? 
I AM SOLD!
Täähän ON ihan järjettömän hyvää! 
Ja tiedättekö, se maistuu IHAN samalle kuin meidän lemppari-kebab-paikan kastike maistui Briteissä. En edes maininnut omasta mielikuvasta ukkelille kun maistatin Ranch-kastikkeen hänellä. Ensimmäinen kommentti: 'This would be nice with kebab. When are you making kebab?' 😂

Tässä ei muuten kauan nokka tuhise. Tosin kastike kannattaa tehdä parisen tuntia ennen kuin se on tarkoitus nauttia jotta se saa maustua rauhassa. Voit käyttää tuoreita tai kuivattuja yrttejä. Itse tein kuivatuilla. Voit myös halutessasi laittaa tuoretta raastettua valkosipulia.

Amerikkalainen Ranch-kastike
Ketoversiona
  • 200g majoneesia (itsetehty paras)
  • 120g smetanaa
  • loraus sitruunanmehua
  • 2tl persiljaa
  • 2tl ruohosipulia
  • 1tl tilliä
  • ½tl sipulijauhetta
  • ½tl valkosipulijauhetta
  • ½tl suolaa (käytin kuusenkerkällä maustettua merisuolaa)

Sekoita kaikki ainekset yhteen. LAita tiiviissä purkissa jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi. Nauti ihan minkä tahansa kanssa! Paitsi ehkä mustikoiden...

Vinkki!
Jos haluat kastikkeesta ohuempaa, lisää ruokalusikalliseen smetanaa vähän vettä ja lisää kastikkeeseen vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen, kunnes paksuus on mitä haluat. 

Ranch säilyy jääkaapissa 4-5 päivää

Ketoilijan Kana Cordon Bleu

| on
26.7.19


Meillä on ollut varsin kanainen viikko. Tehtyäni varsin onnistuneesti Kievin kanaa muhkeista rintafileistä, päätin nostaa vaihdetta ja tehdä heti seuraavana päivänä astetta vaikeamman ruuan. 

No, ei Cordon Bleu teoriassa ole lainkaan vaikeaa, mutta kyllä minulla rullaaminen tuotti vaikeuksia, vaikka leikkasin jokaisen rintapalan kahdeksi fileeksi, ja nuijinkin ne (muusinuijalla, siis mulla ei oo pihvinuijaa). 
Haloo, sponsorit!! 

Tällä ohjeella tulee 4 rullaa.

Ketoilijan Kana Cordon Bleu
  • 2 kanan rintaa
  • 4 siivua jotain hyvää kinkkua, meillä oli saunapalvia
  • juustoa siivuina, maybe 4-6 siivua... (Joku voimakkaampi juusto, esim Emmental tuo mahtavasti makua, itselläni oli nyt tylsää kermajuustoa)
  • suolaa
  • voita paistamiseen
Kuorrutus
  • 100g mantelijauhoja
  • 3rkl sesaminsiemeniä (ei pakollinen, tarvit enemmän mantelijauhoja jos jätät siemenet pois)
  • suolaa
  • valkosipulijauhetta
  • sipulijauhetta
  • paprikajauhetta
  • 2 kananmunaa
Leikkaa rintapalat pitkittäin kahdeksi ohueksi fileeksi. Nuiji ne kelmun alla ohuiksi (n. 6-8mm).


Laita jokaisen fileen päälle ensin juustosiivu, sitten kinkkusiivut, ja jos fileesi on oikein ohuita, voit lisätä vielä toisetkin siivut juustoa. 
Rullaa fileet sitten tiukiksi rulliksi, ripottele pintaan suolaa ja kääri tiukasti kelmuun. Laita fileet jääkaappiin noin tunniksi. 


Vatkaa munat sekaisin kulhossa. 
Sekoita sitten kuorrutteen ainekset.

Ota fileet jääkaapista. Dippaa ne ensin jauhoissa, sitten munassa, ja sitten vielä kerran jauhoissa. Näin niistä tulee vielä paljon rapsakammat kuin jos mentäisiin vain muna→jauhot-systeemillä.


Paista fileisiin nopeasti kuumassa pannussa, jossa on runsaasti voita, rapsakka pinta ja laita sitten uuniin 220 asteeseen. Aika riippuu oikeastaan fileiden paksuudesta. Itselläni ne jäivät nuijimisesta huolimatta vähän paksuiksi, joten paistoin noin 35 minuuttia. 


Tarjoilin Ketoilijan kana Cordon Bleu  pannussa paistettujen kasvisten kanssa. Tekaisin myös nopean kastikkeen lisäämällä ½dl luulientä pannuun missä paistoin fileitä, sekä 2rkl creme fraichea. 

Superhyvää! 

Cordon Bleun VOISI valmistaa myös samalla tekniikalla kuin Kievin, eli laittamalla kinkun ja juuston fileen reunaan leikattuun "taskuun", ja aionkin testata sitä seuraavalla kerralla. 
Tällä menetelmällä, fileiden ollessa aavistuksen liian paksuja, muutama rullista aukesi uunissa. 

Namnamnam!!! 

Tsekkaa muita kanareseptejäni täältä:

Ketokuulumisia - haasteita ja onnistumisia

| on
24.7.19

On aika jälleen pitää pientä palaveria... Että miten meni niin kuin omasta mielestä?
Ukkeli on kellahtanut totaalisesti ketokelkasta ja kelkka huristelee yksin alamäessä silläaikaa kun ukkeli vetelee ranskanpottuja, vehnäleipää ja leivoksia joka päivä. 

Arvatkaa ottaako kupoliin? 
No kyllä ottaa!

Eikä pelkästään siksi että saatavillani on koko ajan kaikenlaista moskaa, mitä en halua syödä, vaan siksi että samaan aikaan sillä on ihan helkutin huono olla. Vatsa- ja suolisto-oireet ovat palanneet ja paino noussut. Ärsyttää ettei hän saa nyt kiinni sitä kelkkaa, ärsyttää niin suunnattomasti.

Perjantaina tuli kuitenkin itsellä mitta täyteen omasta "pelleilystä". Olo ei vaan ollut hyvä. 

  1. Podin ketoflunssaa jo toista viikkoa, 
  2. päätä särki jatkuvasti.
  3. Psoriasis Ei osoittanut minkäänlaisia parannuksen merkkejä - kolmen viikon tauko oli saanut kaksi viimeistä läiskää lehahtamaan takaisin tulehdustilaan.
  4. Vaikka olinkin pääpiirteittäin palannut ketoruokavalioon jo useampi viikko sitten kolmen viikon tauon jälkeen, join edelleen siiderin parina iltana viikossa, söin leipäpalasen (x3) siskon ollessa kylässä, jätskiä Hietsussa... sellaisia "pikku"fuskauksia, joilla oikeasti oli varsin suuri merkitys.  
En luultavasti ollut päässyt ketoosiin asti kertaakaan vaikka olin jo useamman viikon ollut "muka" kelkassa. 
Viikottaiset cheatit ei-vaan-toimi. 

Oikeastaan kenenkään joka pitää cheat-päivän kerran viikossa, ei tulisi laulaa ympäristöllensä olevansa ketoruokavaliolla. Siitäkään huolimatta että paino jatkaisi tippumista. Mitä todennäköisimmin et edes ehdi alkaa tuottamaan ketoaineita ennen kuin seuraava perjantaipullo sanoo tsup. Sitäpaitsi se antaa täysin väärän kuvan MUILLE tästä ruokavaliosta. 
That said, kolmen viikon loma Romaniassa häämöttää... 😓

Kestääkö kantti tällä kertaa? 

Ei takuulla kestä. Alkoholia tulee varmasti nautittua, ja niin kuin minä toivoisin helposti voivani valita kuivan sokerittoman viinin, ei siellä pikkukylän peruskuppilassa ole kuin yhtä viiniä, joka täällä Suomessa istuisi jälkiruokaviinihyllyssä makeutensa vuoksi. 
Vahvaa alkoholia en juo, eli kossyvissyt on poissuljettuja. 
Toisaalta se pikkukylän kuppila on ukkelin serkun mesta, jospa hän katselisi sormien läpi jos haen kaupasta oman viinipullon...😂
Aion kuitenkin viimeiseen asti vältellä viljoja ja sokereita RUUISSA. 
Better than nothing? No, ei se loma ketoosissa mene, mutta en aio siitä potea morkkista... PAITSI jos psori nyt oikeasti räjähtää käsiin, niin silloin kyllä ketuttaisi... kaikki se työ... 

But it's not all doom and gloom... Kaikesta pelleilystä huolimatta kiskaisin viime viikolla jalkaani 26-tuumaiset skinnyt! Keskivartalomakkarasta on pian, PIAN muisto vain. Pitäisi vain nyt jaksaa alkaa urheilla. Mulla on kaikki välineet, vaatteet, painot, jopa laadukas juoksumatto, mutta... mä tarvin sparraajan. Sen joka hitto potkii mua kirjaimellisesti tälle pienentyneelle peppuselleni ja PAKOTTAA hommiin. Huoh!



Ukkeli aikoo ottaa Romanian reissulla allergiatestit, Suomessa kun hän ei ole vakavista oireistaan huolimatta saanut hoitoa, mistä kirjoitin aiemmin mm. TÄÄLLÄ. Voi olla että otatan myös itse verikokeet; olisi mukava verrata niitä edellisvuoden karmiviin tuloksiin mistä olen kirjoittanut mm. TÄÄLLÄ

Palattuamme lomalta on tekosyyt heitettävä romukoppaan. Tarkoitus on tällä reissulla viimein saada talonrakennusprojekti taas käyntiin, ja sen jälkeen alkaakin sellainen säästökuuri että viikonloppuhubat on historiaa, shoppailut karsitaan ihan vain välttämättömiin ja kaikki ylimääräinen menee säästöön. Pohdimme jopa muuttamista edullisempaan asuntoon, mikä saattaa tarkoittaa sitä että joudumme luopumaan saunasta 😢. Mutta kaikki se on sen arvoista kun saamme astua omaan kotiimme Romanian maaseudulla...joku päivä.

Keskityn siis täysin oman terveyden ylläpitoon, sekä tulevaisuuteen, oikeaoppisella ruokavaliolla sekä paiskimalla töitä niin paljon kuin jaksan, kuitenkin huolehtimalla etten pala loppuun. 

Ukkelikin lupailee että loman jälkeen hänkin ottaa niskasta kiinni itseään. Siinä häntä auttaakseni, on minun kaivettava aivonystyröistäni ideoita työpaikkaruokiin, jotka säilyvät repussa, ja jotka voi syödä helposti, vaikka kaivinkoneessa istuessa. Tämä onkin ollut yksi merkittävimpiä syitä siihen, miksi ukkeli tipahti kelkasta in the first place. Kyllästyminen samoihin lounaisiin. Itsellä on ollut helpompaa, sillä teen enimmäkseen iltavuoroja, jolloin minulla on koko aamupäivä aikaa tuunailla itselle mitä hienoimpia eväitä. 

Sellaisia ajatuksia tältä päivältä. Ja vastauksena itselle esittämälleni kysymykselle tekstin alussa: olisi se huonomminkin voinut mennä. 

Tulossa kana Cordon Bleu reseptiä pian! Watch this space! Ihania ja aurinkoisia päiviä sinulle!


Ketoilijan Kievin kana

| on
23.7.19

Sunnuntaina oli herkuttelupäivä. Minulla oli muhkeita kananrintafileitä, joista oli aluksi tarkoitus tehdä lemppariamme; Rapsakkaa Southern fried kanaa, mutta tällä kertaa fileet olivat just täydellisiä Kievin kanaan, joten muutin mieltäni. 

Miten Ketoilijan Kievin kana sitten eroaa tavallisesta?

Noh, esimerkiksi sillä että rapsakka kuorrutus tehdään mantelijauhoista, ja ehkä silläkin että sekoitin täytteeksi tulevaan voihin hieman kookosöljyä tuomaan vielä lisää terveyttä pataan. Mulla ei ollut persiljaa, joten tein pinaattivoita. Mitä se haittaa? Täynnä hyvää joka tapauksessa, eikö?
Itselle paistelin vielä pannussa ylijääneessä maustevoissa ruusukaaleja, ukkeli rouskutti ranskalaisiaan... Minkäs teet. 


KETOILIJAN KIEVIN KANA
(kahdelle)
  • 2 muhkeaa kanan rintafilettä
Maustevoi
  • 3rkl luomuvoita
  • 1tl kookosöljyä
  • kourallinen babypinaattia, silputtuna (persilja myös hyvä)
  • 3 valkosipulinkynttä, raastettuna
Voit myös lisätä pippuria, tai ihan mitä tahansa mieleisiäsi mausteita.

Kuorrutus
  • 90g mantelijauhoja
  • 1tl kuivattua rosmariinia (tai haluamaasi yrttiä; timjamia/basilikaa...)
  • 1/4 tl suolaa (käytin kuusenkerkällä maustettua merisuolaa)
  • ripaus chiliä halutessasi
  • 1 kananmuna
Ketoilijan Kievin kana: maustevoi

Aloita tekemällä maustevoi. Paloittele voi kulhoon, lisää pinaatti ja raastettu valkosipuli sekä kookosöljy. Sekoita tasaiseksi. Laita takaisin jääkaappiin noin viideksi minuutiksi. Kohmettunut voi on nimittäin helpompi tunkea "taskuun" (eikä nyt puhuta siitä farkun taskusta, koska se nyt vaan olisi vähän outoa...).

Nyt uuni päälle 200 asteeseen. Ota sitten terävä veitsi ja leikkaa molempiin kanan rintafileisiin syvät viillot. Varovasti, et nimittäin halua viiltää toisesta päästä läpi, muuten kaikki voi valuu uunissa pois. 

Ota voi jääkaapista ja laita noin kukkurallinen ruokalusikallinen kumpaankin "taskuun", kas näin.

Ketoilijan Kievin kana: maustevoi taskuun
Voita ei kannata laittaa liikaa, haluat saada suljettua taskun mahdollisimman tiiviisti.

Yhdistä sitten mantelijauhot ja mausteet. Paina rintafileen tasku tiukasti sormilla kiinni ja pyörittele fileet 1/4 osassa mantelijauhoja. Vatkaa muna. 
Dippaa rintafileet sitten munassa ja pyöräytä uudelleen lopuissa jauhoissa. Näin saat superpaksun rapean kuorrutuksen.


Paista sitten fileisiin kuumassa pannussa ruskea rapsakka pinta joka puolelle käyttäen jäljelle jäänyttä maustevoita paistorasvana. 
Pinnoitetulla pannulla ei saa kunnon rusketusta. Itselläni on näitä tarkoituksia varten pieni, mummin vanha, ja ihan täydellinen valurautapannu. 

Ketoilijan Kievin kana: paista fileisiin kullanruskea pinta

Laita fileet sitten voideltuun uunivuokaan ja paista uunissa vielä 20-30 minuuttia fileiden koosta riippuen. Itse testasin vielä mittarilla että sisälämpö on varmasti tarpeeksi (minimi 75 astetta).

Ketoilijan Kievin kana: Jouduin paikkailemaan pari koloa, joista kuorrutus irtosi kun siirsin nevuokaan. 
Tarjoile haluamiesi kasvisten kera. Itse paistelin pannussa samassa rasvassa missä fileet, ruusukaaleja. 

Nauti ja huokaile syvään!




Mitä tehdä Helsingissä lasten kanssa - Vol II

| on
17.7.19
Aiemmassa postauksessa vierailtiin Ateneumissa ja Kiasmassa, missä 8-vuotiaskin viihtyi harvinaisen hyvin. Tänään hyppäämme vesibussiin ja matkaamme saarelle, nimittäin Mustasaareen



Mustasaari on ihan ykköspaikka lasten kanssa aurinkoisena päivänä. Lapsilla ei käy aika pitkäksi, sillä saaressa on uimaranta suihkuineen, leikkipuisto sekä ihania eläimiä joita pääsee rapsuttelemaan. 

Vesi rannassa on myös matalaa joten perheen pienimmätkin voi polskia huoletta, tosin siellä on usein tavattu sinilevää, joten tarkistakaa tilanne ennen kuin menette lupaamaan uintihommia, ettei tule parku. Meillä melkein tuli, muttei sinilevän takia, vaan siksi että luotimme Forecan sääennusteeseen, jonka mukaan olisi puolipilvistä, suht' viileää ja tuulista. Katin kontit. Aurinko porotti, Hietsussakin oli porukkaa kuin pipoa. Meidän uikkarit oli himassa.




Saari sijaitsee Seurasaaren takana ja on seurakuntien omistama, mutta sinne voi mennä kuka tahansa. Lautta Mustasaareen lähtee laiturilta Taivallahdesta noin kerran tunnissa. Menopaluu-reissu on 4€ aikuiselta, ja alle 10-vuotiaat pääsevät maksutta. Matka kestää noin vartin. 

Taivallahteen pääsee helposti keskustasta bussilla nro 24, joka lähtee Lasipalatsin edestä, laiturilta 53. Viisi pysäkkiä, ja olette perillä. Suunnatkaa pysäkiltä tien yli ja loivasti vasemmalle ja seuratkaa rantaviivaa minigolf-radan ohitse niin laituri on siinä. Jos tulet paikalle autolla, osoite on Hiekkarannantie 5. (Parkkipaikoista en valitettavasti osaa neuvoa...)

Saaressa on päärakennuksen ravintolan lisäksi vanhoja rakennuksia, kappeli-jossa pidetään päivähartauksia, aitta, grillikatos, venevaja, saunat sekä tapahtumatelttoja. Kaikkia näitä voi vuokrata myös tapahtumakäyttöön. 

Vessoja oli mukavasti, ei tarvinnut jonotella, ja siistitkin olivat, mikä on mulle itselle tärkeää, menin sitten mihin tahansa. Myös lastenhoitohuoneita oli jopa kaksin kappalein. 

Ravintolassa tarjoillaan lounasta, kahvia, jättimäisiä korvapuusteja (joita tyydyin vain ihastelemaan), ja sieltä voi myös ostaa grillihiiltä ja makkaroita ja lähteä grillikatokseen kokkailemaan. En ollut lukenut läksyjä, joten en tiennyt edes mahdollisuudesta ostaa niitä makkaroita ravintolasta, meillä oli kotona valmistetut eväät mukana, jotka nekin kyllä maistuivat. Saarella on muuten todella mukavasti pöytiä ja tuoleja missä voi rauhassa istuskella ja syödä joko eväitä tai ravintolan antimia.

Alkoholinkäyttö ja yöpyminen saaressa on kielletty, kuten myös lemmikit.




Saaren voi käppäillä läpi pientä polkua, ja väliltä löytyy useita lepopaikkoja, tai voit mennä samoilemaan metsään ja kuuntelemaan vaikkapa palokärjen nakutusta, joita saarella asustelee.

Saaressa on kaneja ja kanoja häkeissä, ja perheen pienet olivat niistä innoissaan. Mitään eläimiä saaressa ei saa ruokkia, mutta niiden omia heiniä voi niille antaa häkin verkon läpi.




Saaressa asustelee myös lampaita, aidatussa metsässä. Sinne saa mennä, mutta portti pitää muistaa sulkea perässään. Lasten kanssa onkin mukava lähteä seikkailemaan metsään etsimään lampaita, jos ne eivät ole näkyvissä. Lampaat ovat suht' kesyjä ja ne antavat rapsutella. Etenkin yksi oikein tunki ihmispaljouteen ja seistä napotti siinä nautiskelemassa kaikesta paijauksesta.






Lampaat olivat superihania, ja henkilökunnan tullessa paikalle syöttämään niille näkkäreitä, hyppelivät ne innoissaan jopa toistensa päälle. Yksi lampaista näytti olevan tiineenä. 
Mustasaaresta pääsee pientä siltaa pitkin Hevossaareen jossa ihastelimme valtavaa siirtolohkaretta ja kävelimme kiviä pitkin niemen nokkaan. Hevossaaressa saattaa bongata supikoiran, mutta me ei siellä nähty kuin metsähiiriä 😁








Oli kyllä kiva reissu, ja voisi sinne mennä ihan ilmankin lapsiseuraa vain rentoutumaan ihaniin maisemiin. Suosittelen!







Mitä tehdä Helsingissä lasten kanssa - Vol I

| on
16.7.19
Viime viikolla sain vieraita kaukaa pohjoisesta, Oulun kaupungista. Siskokulta ja 8-vuotias kummityttöni tuli kylään, ja itsellenikin osui muutama vapaapäivä heidän visiittinsä ajaksi. 
Päätettiin tehdä niin, että he käyvät läpi pakolliset Linnanmäet ja Heurekat työpäivinäni, ja tehdään sitten jotain erilaista vapaillani. 

Perjantaina oli siis museopäivä. 

Helsingissä on useita museoita, joista monet soveltuvat myös lapsille. Kummityttöni oli jo reilustu ennen lomaa kertonut että haluaa ehdottomasti nähdä Helene Schjerfbeckin 'Toipilas' teoksen, josta oli koulussa ollut mainintaa. Koska teos sijaitsee Ateneumissa, oli se siis kohteenamme. 

Päätimme ostaa yhteisliput, joilla pääsi edullisemmin sekä Ateneumiin että Kiasmaan. Lippu on voimassa 48 tunnin ajan, joten halutessaan voi mennä museoihin eri päivinä. 
Yhteislippu maksaa 27€, mutta opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, opettajat ja varusmiehet/naiset pääsevät sisään edullisemmin, ja alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Kannattaa myös tarkistaa ilmaispäivät jolloin museoihin pääsee maksutta.


ATENEUM


Ateneum keskittyy suurelta osin Suomalaiseen taiteeseen 1700- luvulta 1950-luvulle, mutta sieltä löytyy myös kokoelma kansainvälistä taidetta mm. Van Goghilta ja Paul Gauguinilta.

Itse nautin eritoten Gallen-Kallelan ja Von Wrightin taiteesta, sillä tunnistin klassikot joita on käsitelty kouluajoillakin. En ollut koskaan nähnyt 'livenä' Taistelevat metsot-teosta enkä Lemminkäisen äitiä, puhumattakaan Poika ja varis-maalauksesta, joten niiden näkeminen oli ihan oikeasti hieno hetki. 


Kierroksen tultua päätökseen, huomasin ettemme olleet nähneet lainkaan 'Toipilas' teosta, vaikka muutaman muun Schjerfbeckin teoksen näimmekin, ja suunnittelin jo uutta kierrosta mutta päätin kuitenkin kysäistä mistä sitä kannattaisi etsiä... 

Ja arvatkaa mitä? 

Vika ei ollutkaan meidän silmissä, sillä teos oli Lontoossa, Royal Academy of Arts-taidegalleriassa missä on alkamassa Helene Schjerfbeckin näyttely 25.7.19😞 
Just my luck. Mutta minkäs teet. 
Päätimme valita museokaupasta postikortit teoksesta. Yhteislipuilla sai nimittäin valita yhden maksuttoman postikortin jomman kumman museon kaupasta. 

KIASMA

Kiasma oli lopulta lapsiystävällisempi. Taidekokoelmat olivat hauskoja ja värikkäitä, jopa interaktiivisia.

Iiu Susirajan 'Arjen sankarit' ja 'Kuivakka ilo' jäivät kyllä mieleen ja toivat hymyn huulille niin isoille kuin pienillekin. 


Pääsimme myös kaivamaan sisäiset taiteilijamme esiin ja piirtämään David Shirgleyn 'elävän mallin'. En ole kaksinen piirtäjä, mutta sekin oli mukavaa, vaikkakin mittasuhteet olivat allekirjoittaneella aavistuksen pielessä 😂


Ihana siskontyttöni piirsi ehkä koko salin parhaan kuvan! 




Viidennessä kerroksessa päästiin ihastelemaan Hrafnhildur Arnardóttir eli Shoplifterin 'Nervescape VIII' teosta joka on tehty hiuksista. Teosta sai koskea hellästi, ja niin me sitten teimme...




Museoiden välillä käytiin lounaalla Cafe Lasipalatsissa, missä sai reilulla kympillä muuten varsin maittavan lounaan. Museoiden jälkeen ihasteltiin Esplanadinpuistoa matkalla kauppatorille...




Torilta ostettiin sitten ne pakolliset mansikat ja juotiin kahvit. Helsinki aurinkoisena päivänä on vain niiiin kaunis! Onneksi meille osui jopa aurinkoisempi sää kuin säätiedotus oli luvannut. 




Joko sinä olet vieraillut Ateneumissa ja Kiasmassa? Vai olenko ainoa laiskimus joka on turistina paikassa johon pääsee vartissa junalla kotoa? 😂😂😂

Seuraavassa postauksessa hypätään vesibussiin ja lähdetään Mustasaareen. 
Tulossa pian!

Blogin tilastokatsausta +kehitysideoita

| on
3.7.19

*Tämä postaus sisältää affiliatelinkkejä*
Pixabay-kuva



Eilen kävin läpi blogini tilastoja, ihan vain uteliaisuudesta. 
Huomasin että blogillanihan menee paremmin kuin osasin odottaa, olihan alunperin blogillani kovin itsekäs tarkoitus; pelastaa mielenterveyteni :D 

Pohjana käytin Veera Rusasen Bloggaajan Google analytics kirjoitusta, joka on tosi selkeä oppimäärä siitä mitä oikeasti kannattaa seurata.

Verrattuna kaikkien tuntemiin ruokablogeihin, minun tilastoni saattavat olla verrattain pieniä; saan blogiini yleisöä kuukausittain parista tuhannesta ylöspäin, joskus jopa viiteen tuhanteen saakka, mutta minulle nämä määrät ovat enemmän kuin hyviä. Enhän ole koskaan kirjoittanut blogia dollarin kuvat silmissä. 


Kaupallisia yhteistöitä minulla on kontollani tasan yksi, Hyvinvoinnin tavaratalon kanssa, jonka blogiin olen myös kirjoittanut vieraskirjoittajana kerran. Miksi ei enempää? No, minun on vaikea ajatella mitkä olisi sellaisia juttuja joita haluan mainostaa. Tämä kuitenkin on ollut viime aikoina mielen päällä ja tutkinkin erilaisia mahdollisuuksia, vietänhän kuitenkin ihan tuhottomasti aikaa blogin parissa, niin paljon notta ukkeli on uhannut jo muutaman kerran viskata läppärini kartanolle. Tämä on kuitenkin jäänyt tekemättä luvatessani Pleikkarin lähtevän samaa reittiä perässä😁. 
Affiliate-linkkejä käytän silloin tällöin tuotteista tai palveluista joita olen käyttänyt itse ja todennut niiden toimivan. 

Mutta mitä näistä tilastoista sitten kävi selville?

No, ensinnäkin sain tietää että vaikka blogiini tulee eniten liikennettä 25-34-vuotiaista, viettävät 45-54-vuotiaat sivustollani huomattavasti enemmän aikaa, ja vierailevat useammilla sivuilla. 

  • 80% vierailijoista on naisia
  • 94% vierailuista tulee Suomesta, 3% U.S.A:sta, ja loput muista maista. 
  • Välitön poistumisprosentti on 55% hujakoilla, ja tämä sai hymyn huulille. Olin nimittäin luullut että tämä on huono luku. Kuitenkin Veera Rusasen sivulla sanottiin että 70-80% on jo varsin hyvä ja alle 70% TODELLA hyvä. Olen siis TODELLA hyvä 😂
  • Keskivertokäyttäjä käy yleensä kahdella sivulla blogissani/istunto, mihin myös olen tyytyväinen.
  • Uusia käyttäjiä on suhteessa enemmän kuin palaavia käyttäjiä, mutta ei mitenkään hurjasti enemmän. Se on kuitenkin asia jota haluan pitää silmällä. Tämä on siinä mielessä tärkeä luku, että tästä näkee onko sinulla uskollisia käyttäjiä, jotka palaavat blogiin, vai saatko vain ja ainoastaan visiittejä uusilta ihmisiltä, jotka eivät sitten koskaan palaa blogiin uudelleen. 


Minusta tämän suhteen tärkeys tosin vaihtelee myös sen mukaan mistä bloggaaja kirjoittaa; 
Reseptiä hakeva luultavasti googlaa vaikkapa: "Kana osterikastike" (todellinen esimerkki hakusanasta jolla blogiini on päädytty). Hän löytää reseptin, tekee ostoslistan, ja palaa reseptiin siinä vaiheessa kun alkaa sitä tekemään. Hän ei välttämättä halua kirjautua jokaisen blogin lukijaksi tai uutiskirjeen tilaajaksi mistä on bongannut hyvän reseptin. Lifestyle-tai muotiblogin kirjoittajaa taas moni haluaa seurata mahdollisimman aktiivisesti, jotta pysyy trendin harjalla, tai vaikkapa lapsettomuutta käsittelevän bloggaajan tilannetta seuraavat samassa tilanteessa olevat hyvinkin ahkerasti.

Siksi tein myös sen verran taustatyötä että selvitin sellaisenkin tärkeän nippelitiedon että näin niin kuin yleisesti ottaen suuri osa ruokablogien (bloggerin blogien ainakin) seuraajista olivat itse bloggaajia. 

Kertooko tämä siis koko totuutta? Bloggaajat tykkäävät toistensa blogeista ja kirjautuvat lukijaksi myös solidaarisuudesta, yhteisöllisyydestä, ja... like4like-toivomuksesta. Se ei välttämättä tarkoita että he OIKEASTI käyvät lukemassa blogiasi aktiivisesti. Bloggaajilla ON usein tiivis yhteisö, ja se on ihan hyvä juttu se.

Teenkö itse niin? Teen. "Luen" useaakin blogia, mutta en niin kuin ihan oikeasti LUE niitä aktiivisesti. Vierailen niissä satunnaisesti, joskus vain katsoakseni mitä uutta siellä on, joskus etsimässä tiettyä reseptiä, hakemassa inspiraatiota ja joskus nuuskimassa ideoita oman blogini ulkoasuun. Mitä taas tulee blogitapahtumiin, olen aika introvertti enkä näe itseäni isossa ryhmässä kokkailemassa. En kestä oikein hälinää ja leikkaisin luultavasti etusormeni poikki alta aikayksikön jos ympärilläni häärisi vieraita ihmisiä. 

Veera suosittelee myös seuraamaan kohtaa 'HANKINTA', eli mistä lukijat tulevat blogiisi? Ja taas saan tuuletella. 
  • Suurin liikenteen lähteeni ei olekaan Facebook, vaikka jaan ahkerasti reseptejäni eri yhteisöihin, vaan google. Jopa 60% lukijoista tulee blogiini googlehaun ansiosta. 

Miksi tämä sitten on hyvä asia? Koska se tarkoittaa sitä että blogini nousee hakutuloksiin ihan mukavasti ja että niitä tuloksia klikkaillaan. 
  • Suurin osa yleisöstäni ovat mobiilikäyttäjiä, siksi on tärkeää että blogi on mobiilioptimoitu. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin yrittää lukea blogia joka ei ole optimoitu, saa suurennella ja pienennellä ruutua, siirtyä vasemmalle tai oikealle saadakseen sivupalkin viemästä ruututilaa jne... 
Kaikenkaikkiaan tämä oli varsin mielenkiintoinen tutkimusmatka. Toki olen näitä numeroita vilkaissut silloin tällöin aiemminkin, mutten näin tarkasti. Ero bloggerin omiin tilastoihin oli myös valtava. 

Mitä tällä tiedolla teen seuraavaksi?
  1. No, ensinnäkin jos 45-54 vuotiaat saavat blogistani eniten irti, voin alkaa miettiä miten saan heitä lisää blogiini. 
  2. Toisaalta 25-34-vuotiaita tulee blogiini eniten, voisin alkaa miettiä miten saan heidät pysymään sivuillani kauemman, ja palaamaan myös takaisin. 
Vaikka kaikkien aikojen suosituimmat reseptit ovat olleet hiilaripitoisia, on ollut mukava nähdä että viimekuukausina uuden ruokavalioni reseptit ovat alkaneet kivuta korkeammalle, sillä sitä mahdollisuutta minulla ei ole että palaisin kokkailemaan vilja-sokeri-tärkkelysreseptejä.

Tasainen onnistujaresepti, ja oma ehdoton lemppari ennen Ketoon siirtymistä
https://kotigourmeeta.blogspot.com/2017/06/kanaa-osterikastikkeessa-kiinalaiseen.html

Oma-arviointina olen aika tyytyväinen. Aika. 
Kamera on hankintalistalla ja luulenkin että se on tällä hetkellä suurin heikkous blogissa. Kun projektimme Romaniassa etenee, tulen postaamaan paikan päältä enemmän, ja silloinkin tarvitsen ihan oikean kameran. Haloo! Sponsorit hoi!!! 😂
IT-taidoillani olen aika tyytyväinen myös blogin ulkoasuun, toki aina on mielessä jotain tuunattavaa, kutend noi yläpalkin sarakkeet. Minua ärsyttää miten se palkki seuraa mukana kun sivua skrollaa alaspäin, muttan osaa korjata tilannetta. Haluaisin myös ihan oikeat kuvakkeet palkissa oleville sivuille postauksista enkä pelkkiä tekstilinkkejä... Koodaushommat on vaan aika hepreaa...


Nyt kysynkin sitten sinulta, lukijani: 
  • Mitä kehityskohteita sä näet blogiini?
  • Oletko huomannut toimintoja jotka eivät toimi? linkkejä jotka eivät vie mihinkään?
  • Noudatitko reseptiä ja se oli täys susi? 😁
Kritiikkiä saa antaa, kunhan se on rakentavaa ja asiallista. 
Kiitos kaunis!











*