KOTIGOURMEETA

¤ Reseptejä ¤ Autoimmuunisairauksien hoitoa ruokavaliolla ¤ Matkustelua ¤ Tuotetestausta ¤ Ravintolatärppejä ¤

Kesää kohti silein säärin - Psoriasis remissioon, ja miten sen tein

| on
16.5.19
*Tämä postaus sisältää mainoslinkkejä*


Zoodles - eli kesäkurpitsapasta on hyvä pastankorvike, ja siinä on oikeasti makuakin...


PSSST. Postauksessa myös kuvia psoriasis-ihosta jotka saattavat aiheuttaa mielipahaa ja etovaa olotilaa herkimmille. Postaus ei sisällä reseptejä.


Toukokuu jo puolessa välissä... IIIK! Kesä on kohta täällä!
Aina kevään tullessa alan katsomaan kehoani kriittisemmin silmin. Aurinko ja helteet pakottavat paljastamaan ihon, ja se on ollut minulle jo pitkään varsin stressaava ajatus. Tänä kesänä kaikki on toisin; käsivarteni saavat heilahdella vapaana pitkistä hihoista, ja helteitä varten minulla on jo odottamassa kellohelmainen lyhyt kesämekko. Viime vuonnakin ostin shortsi-jumpsuitin ja jopa pidin sitä, samalla jatkuvasti stressaten tuijottavatko vastaantulijat. Nyt stressi loistaa poissaolollaan.

Tie paranemiseen on ollut pitkä, aivan tarpeettoman pitkä. 
Matkasta tervehtymiseen löytyy useampikin postaus, mm. TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. Löydät myös yläpalkista kohdan TERVEYS, josta pääset listaan kaikista terveys-aiheisista postauksistani.  


Puhun tästä asiasta blogissani aika ajoin, ehkä välillä toistaenkin itseäni, mutta mielestäni aihe on niin tärkeä ettei siitä voi puhua liian usein. 

Jokainen autoimmuunisairauksista kärsivä, 
joka ottaa kopin ja antaa ruokavaliomuutokselle mahdollisuuden
löpinöitteni johdosta, on riittävä syy tällekin postaukselle, 
jota olen nyt väsännyt kaksi päivää. 


Kuva Juraj Varga Pixabaystä 

En lähde pidemmästi paasaamaan KETO-ruokavaliosta, sillä siitä olen jo kirjoittanut aiemmin, sanonpahan vaan, että se, sekä alla olevat lisäravinteet ja vitamiinit ovat parantumiseni takana. 


Olen myös tässä kuukausien aikana täydentänyt lisäravinnerepertuaariani *HYVINVOINNIN TAVARATALOSTA, vahvistaakseni suoliston tervehtymistä ja varmistaakseni mm. C-vitamiinin saannin, koska suuri osa hedelmistä on jäänyt pois. 

Hyvinvoinnin tavaratalossa on ollut viimeaikoina tosi hyviä tarjouksia kuten nämä *FITFARMIN C-500-vitamiinit, 90 tablettia alle viidellä eurolla! Tilasin myös *SELEENIÄ koska siitäkin on todettu olevan apua iholle ja kynsille, 120 tablettia kympillä. Ja ihan paras tarjouksista oli *SANASOLIN OMEGA-3 kapselit;  TUPLA-pakkaus 11,95€, eli 300 kapselia. Muut kuvassa olevat tuotteet tilasin jo aiemmin, suorat linkit tuotteisiin aiemmassa postauksessa TÄÄLLÄ.

Tilasin myös luonnonkosmetiikkaa Hyvinvoinnin tavaratalon *KAUNEUS OUTLETISTA ihan super-edulliseen hintaan; mm. Laveran maskeja, Bohon rajauskynän ja Benecosin luomivärin. Kannattaa tutustua! 


Kaikki kuvan tuotteet siis tilattu ihan oikealla rahalla 
Hyvinvoinnin tavaratalosta, paitsi PUHDISTAMON viherjauhe, 
jonka sain blogiyhteistyönä aiemmassa postauksessani TÄÄLLÄ


Näistä viherjauheen käyttö on jäänyt vähemmälle smoothiejuomien jäätyä vähemmälle...

Sanotaan ettei psoriasikseen ole parannuskeinoa, mutta oireita voi lievittää eri lääkkeillä ja lääkevoiteilla sekä aurinkolomilla. 

Sanotaan että psoriasis on tauti jolla on hyviä ja huonoja kausia, joihin vaikuttaa stressi, elämäntavat, ja jopa vuodenajat. 

Mutta kun heitetään soppaan ruokavalio (jonka itse lokeroisin tuonne elämäntapoihin), väittävät 'viisaat' että ruokavalion parantava kokemus on subjektiivista. Eli vähän niinkuin "lumetta". Samaan aikaan myönnetään että tietyt ruoka-aineet kuitenkin saattavat pahentaa oireita 'joillain ihmisillä'. Silti kysyttäessä lääkärit eivät suosittele jättämään tai edes VÄHENTÄMÄÄN näitä ruoka-aineita.

Psoriasisliiton omilla sivuilla oikein suositellaan syömään viljoja, mikä saa minulta niskakarvat pystyyn. 

Kokemusasiantuntijoilla ja 'guruilla' samalla sivustolla pelotellaan. Toki tietyt kokemukset voivat olla yksilöllisiä, mutta meitä yksilöitä alkaa olla aika runsaasti maailmalla, ei siis voida enää puhua yksittäistapauksista. Miksei siis suositella edes kokeilemaan?  

Minullakin Psoriasis on vuosien mittaan nähnyt huonoja, ja välillä vähän parempia aikoja. Mutta yksikään läiskä joka on iholleni kerran ilmestynyt, ei ole kokonaan hävinnyt silloin parempinakaan aikoina (until now). Lähinnä se parempi kausi on ollut sitä, ettei läiskät hilsehdi ihan yhtä paljon, mutta sitten kaikki taas räjähtää käsiin... ja jalkoihin...

Tässä esimerkki reilun vuoden takaa. 




Näiden ennen/jälkeen-kuvien välillä oli 9 päivää. 

Tällöin sain viimein yksityisen lääkärin määräämään minulle sisäisen lääkityksen, Sandimmun Neoralin. Ennen-kuva on otettu samana päivänä kun aloitin kapselit. Jo seuraavana päivänä sain kapseleista vakavan allergisen reaktion, ja jouduin lopettamaan kuurin 3 kapselin jälkeen. 

Arvatkaa ketuttiko?

Muutamaa viikkoa aiemmin olin aloittanut D-vitamiini- ja sinkkikuurin, ja  paria päivää aiemmin olin taas vaihteeksi aloittanut uuden ruokavalion, jättäen pois pastan, leivät ja punaisen lihan. Aloin juoda hedelmäsmoothieita päivittäin, ja lenkkeillä. 

Mikä ihon tällä kertaa siis sai näyttämään huimia paranemisen merkkejä? 

Oliko ne 3 kapselia todella näin toimivia, oliko se vitamiinikuuri, vai oliko ruokavaliolla oikeasti näin nopea vaikutus? 

Ehkä 'a bit of everything?'

Vaikka teinkin jo positiivisia muutoksia ruokavalioon, oli sokeri edelleen läsnä, niin hedelminä ja marjoina, kuin päivittäisillä visiiteillä Karkkitorillekin. Myös viljojen läsnäolo, vaikkakin gluteenittomana, piti edelleen yllä tulehdustilaa ja ruokki insuliiniresistenssiä. Ja niin iho pikkuhiljaa lähti taas pahenemaan, kun kapselien vaikutus lakkasi. 

Joku saattaisi tähän sanoa; 'No niin, lääke siis toimii paremmin kuin ruokavalio, end of story!'. 

Itse tähän sanoisin että lääke supressoi OIREET, muttei poista niiden aiheuttajaa... Näillä lääkkeillä on lukuisia sivuvaikutuksia, kuten esimerkiksi verenpaineen kohoaminen, johon sitten taas voidaan antaa verenpainelääkettä... Mitäs sivuvaikutuksia verenpainelääkkeillä taas on? Mitäs lääkkeitä niihin oireisiin on sitten tarjolla? Tästä lähtee se lääkkeiden kehä, näettekö? En halua olla lääkkeen orja, haluatko sinä? 

Näin jälkeenpäin ajateltuna luulen että allerginen reaktio oli minulle siunaus. 

Minun oli löydettävä jotain muuta. Ja Antti Heikkilälle (ja Hesarin Anttia kohtaan luomalle mustamaalauskampanjalle) kiitos, minä löysin. 


Kun THL ja valtamedia nosti tällaisen äläkän, 
täytyi asiaa tutkia tarkemmin... 

Minun 'subjektiivinen' kokemus on nyt tässä, teidän edessä. Täysin lääkkeettömänä. Täysin ilman apteekin tai kaupan 'kosteusvoiteita'. Melkoista huuhaata, eikö totta? 😀



Kyynärpäistä minulla ei valitettavasti ole 'ENNEN'-kuvia, koska ne jäi vanhaan rikkinäiseen läppäriin, mutta läiskistä on edelleen jäljellä hieman tummempi pigmentti, jonka saatat nähdä kuvissa... Pahimmillaan ne olivat melko karseat. Työpaikalla nolotti kun jouduin pyyhkäisemään ihohilsettä kassapöydältä. Jouduin vaatteita ostaessani valitsemaan lähes aina pitkähihaiset ja -lahkeiset tuotteet, tosin viimeisen parin vuoden aikana väsyin siihen ja aloin ajatella tyyliin 'ihan sama, tuijottakaa **rkele!'.



Ihan muutamaa vielä aavistuksen kuivempaa pistettä lukuunottamatta kyynärpäät ovat täysin sileät. Jokaisella suihkukäynnillä hieron niihin Himalajan suolasaippuaa ja rasvaan neitsyt-kookosöljyllä kahdesti päivässä. 


Himalajan suolasaippualla hieron läiskiä jokaisella suihkukäynnillä.
Näitä saa ihan Prismasta, Lidlistä sekä myös terveyskaupoista

Ja sitten sääriin...

Sääriläiskät ovat olleet minulle se tuskallisin. Molempiin sääriin läiskät tulivat rikottuani ihon sheivatessa. Toinen on ollut minulla 20 vuotta, toinen vajaat 10 vuotta. Välillä parempana, välillä ihan hirveänä. 

Myös vatsaa koristi tovin muutama läiskä, jotka nekin tulivat seurauksena ihon rikkoontumisesta, kun minulle tehtiin laparoskopia. Ne lähtivät ensimmäisenä pois. Ei siis edes suunnitella tatuointeja tai edes kulmakarvojen mikropigmentointeja tälle tätille tulevaisuudessakaan.




Tämä tässä on sama koipi kuin ylempänä olevassa ENNEN-kuvassa. Toki tässä tarvitaan ennen kesää kaikenlaista kuorintaa sun muuta, mutta läiskä on poissa lukuunottamatta pientä pistettä, joka sekin vetelee viimeisiään. Pigmenttiero tässäkin on jäljellä, mutta veikkaan että aurinko vie senkin mennessään.

Vasemmassa sääressä on vielä n. 4x3cm läiskä. Huomasin muuten tämän paranemisprosessin aikana että oikean kyynärpään läiskä oli tiukemmassa kuin vasen, ja säärissä päinvastoin; vasen on tapellut vastaan kovasti, mutta kyllä minä olen jo senkin tontilla ja isken vielä voittajana lippuni salkoon viimeistään kesäkuun lopussa. 

Tänä kesänä voin kävellä täydellä rannalla suomatta ajatustakaan ohittamilleni ihmisille ja heidän katseilleen. Toki olisi ideaalia ettei niitä tarvitsisi ajatella koskaan, näytti sitten miltä tahansa, mutta se nyt vaan on realiteetti että ihmisillä on tapana tuijottaa kaikkea tavallisesta tai normista poikkeavaa, ja se sattuu. 

Olenko minä nyt sitten normi? Se jää nähtäväksi 😂😂


Kuva Pixabay.com / FotografieLink













Ravintolavinkki Helsinki - Rune's ja Vappu-brunssi

| on
2.5.19
Töölössä Runeberginkadulla sijaitseva Rune's oli meille uusi ja varsin miellyttävä tuttavuus Helsingin ravintolatarjonnassa. 

Päädyimme Rune'siin sattumusten summana; eihän meillä ollut tarkoitus lähteä vappupäivänä minnekään. Lopulta sain suostuteltua ukkelin syömään koiranpentukatseellani 😁. Tässä vaiheessa kello lähenteli jo kymmentä, mutta onneksi olin jo aamukuudesta tutkinut Espoon ja Helsingin vappu-brunssitarjontaa, joten nyt vain oli löydettävä paikka jossa vielä oli pöytä vapaana. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Päivä oli niin aurinkoinen ja kaunis, että mieleni halajasi jonnekin meren rantaan mukavaan miljööseen jossa vesi liplattaisi rantaa vasten ja merituuli hulmuttaisi ohuita hiuksiani, mutta muutamalla muullakin oli ollut sama idea. 'Ei-oota' tarjottiin neljästä ravintolasta, ja yhteen olisi päässyt vasta neljän paikkeilla, mutta meillä oli kiljuva nälkä. 


Hyppäsin siis seuraavalle välilehdelle (joita minulla oli auki kymmenkunta), ja lukaisin seuraavan ruokalistan nopeasti ukkelille, ja hän nyökkäsi hyväksyvästi. Soitin ravintolaan, ja yllätys, sain jopa itse valita milloin tulemme. Toki tällainen herätti pienen epäilyksen; miksi siellä on niin hiljaista? Näin jälkeenpäin luulen että tähän vaikutti loistava sää ja ravintolan sijainti. Vappukansa pakkautui vähän keskemmäksi Helsinkiä ja puistoihin nauttimaan auringosta. Meidän onni!

Mutta sillä mentiin, puettiin parhaat (tai ainakin kolmanneksi parhaat) päälle ja hypättiin autoon. Parkkipaikan löytäminen tuotti todellista vaikeutta, mutta lopulta, 10 minuutin etsinnän jälkeen, löysimme paikan. Saavuimme ravintolaan aikalailla juuri varaamaamme aikaan. 

Ravintolassa meidät toivotti tervetulleeksi nuori kohtelias miestarjoilija, ja hän osoitti meidät peremmälle. Ravintolassa oli asiakkaita vain muutamassa pöydässä. Saimme siis valita paikan ja valitsimme sohvaloossin. Sisustus ravintolassa oli tyylikäs ja simppeli mustavalkoteemallaan. Palvelu ravintolassa oli kohteliasta, hyväntuulista ja ripeää. 



Juomiksi valitsimme Proseccoa, jota ukkeli joi vajaan lasin, koska oli autolla liikkeellä. Minulle maistui kaksi lasia, en jaksanut valita erikseen ruokajuomaa 😁 

Ravintolassa oli siis tarjolla vappu-brunssi hintaan 40€/hlö



Alkuruokabuffetissa oli tarjolla:

--
Katkarapusalaattia, Caesarsalaattia, vihreää salaattia, marinoituja oliiveja, suolakurkkuja, artisokansydämiä, aurinkokuivattua tomaattia, täytetyt kananmunat, sinappisilliä, lämminsavulohta Remouladekastikkeella, chorizo-perunasalaattia sekä savuporojuusto-Palttoonnappeja.
--

Salaatit olivat tuoreita, rapeita ja ravut meheviä. Vaikka en ole ihan älytön tilli-fani, sekään ei tullut liikaa läpi rapusalaatissa. 

Caesarsalaatissa oli kunnolla Parmesaania, ja artisokansydämet olivat ihan järjettömän herkullisia. Lämminsavulohi oli ihanan pehmeää ja rasvaista. 

Kananmunien täyte oli kuohkea, ja se sinappisilli 💖... Sanoin jo autossa että nyt tämä tyttö syö silliä, ja niin söin. Silleissäkin on eroja; tässä tykkäsin siitä että fileet olivat ohuita pehmeitä. 

Perunasalaattia maistoin vain lusikallisen, ja se oli ihan ok, muttei herättänyt voihkaisuja niinkuin vaikkapa ne ravut. Söin yhden palttoonnapin, no, kun tässä jo Proseccoa juotiin, niin päätin juhlia nyt tämän vapunKIN alta pois, ja palata SITTEN ketoiluun...




Pääruoka tuli keittiöstä, ja valittavana oli:

  • metsäsienirisotto parmesaanilla
  • Puuhiiligrillattua lohta, Hollandaisea, uuniperunaa ja kasviksia
  • Black Angus Rib Eye Steak Cafe de Paris -voilla, uuniperunalla ja kasviksilla
Valitsimme molemmat Rib Eye-pihvit mediumina, minä jätin perunan pois. Pihvit olivat varsin hyvät, veitsi meni helposti läpi, ja niissä oli mukavasti rasvaa.  


Paprikat ja kesäkurpitsa oli grillattu vartaassa ja olivat makean mehukkaita, olisin tosin kaivannut jotain muutakin, sipulia tms. Maustevoita olisi saanut olla aavistuksen isompi nappi pihvin päällä. Toisaalta tykkäsin annoksen yksinkertaisuudesta. 

Jälkiruokabuffetissa oli:
  • Creme Brulee
  • hedelmäsalaatti
  • pikkumunkit
  • simaa, kahvia ja teetä
Me ei oikein olla jälkkäri-ihmisiä, joten jaettiin yksi pikkumunkki keskenämme. Se oli tuore, rapeapintainen ja sisältä täydellisen pehmeä. Just hyvä siis. 

Loppusummaksi juomineen tuli 102€, mikä oli oli minusta aika hyvä hinta-laatusuhde.

Oltiin todella tyytyväisiä kokonaisuuteen, ja kipakan kriittinen ukkeli jopa sanoi sen maagisen lauseen 'I wouldn't mind coming back in here', mitä ei ukkelin suusta kuule ihan älyttömän usein. Jospa jo pian pääsemme testaamaan A'la Carte menua...








Marinoitua karitsanviulua punaviinikastikkeessa.

| on
25.4.19
Seuraa resepti jonka ei pitänyt onnistua, mutta tuloksena olikin mehevä, suussa sulava paisti, jota vieraamme kehuivat vuolaasti ihan allekirjoittaneen punastumiseen saakka. Jopa kärkevin kriitikkoni, ukkeli, oli täysin myyty. Oman äimistykseni hälventyessä oli pakko vielä itsekin todeta että ei tämä oikein paremmin olisi voinut onnistua. 

pssst. 
Tämä ensin vahingossa "ylipaistettu" resepti on myös 
uusintatestattu 28.4.19 täsmälleen samalla tavalla, 
ja jälleen täydellisen suussasulava rakenne. 
Kuvia päivitetty samalla.



Kaikki alkoi siitä kun pääsiäisen alla sain viimein usutettua ukkelinkin paikalliseen Halal-kauppaan. 


Dunia Market on toiminut Espoon Leppävaarassa jo pitkään, ja oli aikoinaan Espoon ensimmäinen Halal-kauppa. Muutama kuukausi sitten hain sieltä karitsan kyljyksiä ihan extempore-visiitillä, ja kaupan pieni, mutta herkullinen lihatiski jäi mieleen. 



Monella on ennakkoluuloja näiden kauppojen lihan laadusta ihan niin kuin ukkelillakin oli, mutta tiskissä on ihan kotimaista lihaa, ja tarjolla on osia joita ei ihan joka marketista saa, kuten vaikkapa pässinkiveksiä, joka on kuulemma herkkujen herkku. (Jumankauta niillä muuten on valtavat kassit, näin niinku sivuhuomautuksena... 👀😂)

Myös Halal-tyylillä teurastaminen luo ennakkoluuloja eläinten tarpeettomasta kärsimyksestä, mutta Suomessa halal-teurastuksissa eläin tainnutetaan ennen veren laskemista ihan kuten "tavallisessakin" teurastuksessa. 


Suomen lainsäädäntö mahdollistaa sellaisen uskonnollisista syistä noudatettavan erityisen teurastustavan, jossa verenlasku aloitetaan samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa. Uskonnollisista syistä noudatettava erityinen teurastustapa on sallittua vain teurastamossa Ruokaviraston tarkastuseläinlääkärin läsnä ollessa. Monet islamilaiset yhteisöt hyväksyvät kuitenkin myös eläinten tainnuttamisen ennen verenlaskua, ja käytännössä Suomessa tuotetaankin halal-lihaa ainoastaan siten, että eläin tainnutetaan ensin ennen verenlaskua. Suomessa halal-teurastus ei eläinten kohtelun ja hyvinvoinnin osalta siten poikkea mitenkään tavanomaisesta teurastuksesta. Halal-teurastusta tehdään Suomessa tällä hetkellä neljässä teurastamossa, joskin halal-teurastettujen eläinten lukumäärä on pieni. - Ruokavirasto -
Halal-kaupoissa kotimainen liha on huomattavasti edullisempaa kuin marketeissa. Tämäkin saattaa aiheuttaa ennakkoluuloja. Tämän kuitenkin selittävät sekä lyhyempi tuotantoketju että se että Halal-kaupat myyvät lihaa huomattavasti pienemmällä katteella kuin perusmarketit. Lihan laatuun tämä ei vaikuta mitenkään. Päinvastoin. 

Dunia-marketissa esimerkiksi tuore naudan jauheliha suoraan tiskistä on n.4€/kg. Ostamalla kannatat siis pienyrittäjää JA vähennät muovin käyttöä siinä sivussa. 

Mutta sitten siihen karitsaan! 
Muista että karitsa saa marinoitua ainakin vuorokauden. 

Ostimme 2,2kg:n viulun n.23€:lla. Lihamestari leikkasi luusta viitisen senttiä pois jotta se mahtuisi mukavasti uuniin. 

Uusintakierroksella kolmen kilon viulu...



MARINADI:

  • 2dl punaviiniä
  • 2 punasipulia kuutioituna
  • 1rkl sinappia (dijon)
  • 1,5dl luulientä (mielellään itse keitettyä)
  • 2rkl voita huoneenlämpöisenä
  • 3 valkosipulinkynttä murskattuna
  • 3 oksaa rosmariinia, varret irrotettuna
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 1rkl oliiviöljyä
PAISTOON:
  • 4-5 valkosipulinkynttä kokonaisena
  • 2 rosmariinin oksaa
  • pari rouhaisua suolaa myllystä

Poista viulusta kalvot jos niitä ei ole jo poistettu. 
Sekoita kaikki marinadin ainekset paitsi voi hyvin kulhossa. 


"Puukota" karitsanviuluun pieniä koloja sinne tänne, hiero voi viulun pintaan ja laita karitsanviulu paistopussiin. 
Kaada marinadi pussiin ja sulje pussi. 


Kääntele paistia varovasti jotta marinadi pääsee 'joka kolkkaan'. Varovasti siksi, että luissa on teräviä kulmia jotka saattavat pussin rikkoa. Allekirjoittaneella näin kävi. Sain onneksi napattua litkut talteen ja ei muuta kuin uuteen pussiin. Laita paisti jääkaappiin marinoitumaan vähintään vuorokaudeksi, mielellään kahdeksi. 
Suosittelen laittamaan paistin pusseineen korkeareunaiseen astiaan, siltä varalta että pussi rikkoontuu. 

Ota paisti huoneenlämpöön n. 1,5h ennen uuniin laittamista. Poista paisti pussista.

Työnnä nyt puukotusreikiin valkosipulin kynsiä sinne tänne. Rouhi pintaan vähän suolaa. Laita paisti puhtaaseen paistopussiin ja viskaa mukaan rosmariinin oksat. Sulje pussi. 

Laita paisti reunalliselle uunipellille. Iske paistomittari lihan paksuimpaan kohtaan. Varo osumasta luuhun. Leikkaa pussin yksi nurkka auki (niin että nurkka on kattoa kohti ettei kaikki nesteet karkaa...). 

Paista ensin 200 asteessa 30 minuuttia, ja laske sitten lämpö 150 asteeseen ja... 
---
Noh, nyt seuraa se vahinko joka saattaakin olla onnistumiseni salaisuus; 

Katselin nimittäin sen seitsemän tuhatta reseptiä läpi, joissa kaikissa käskettiin poistaa paisti uunista kun mittari näyttää 75 astetta. Minulla nyt kuitenkin oli hurjasti puuhaa, ja kun viimein kurkkasin uuniin, näytti mittari 90 astetta. 

Kauhusta kankeana pistelin mittaria eri kohtiin paistia, joka kohdassa 90 astetta. Kirosanoja seurasi. Vieraat ovat jo matkalla... Tarjolla siis takuulla kuivaa känttyä...
---

Oli aika siis poistaa paisti paistopussista, ja toivoa parasta.

Paisti kääräistiin vahvaan folioon ja jätettiin lepäämään n. 30 minuutiksi.


Karitsan kaveriksi paahdoin juureksia uunissa; perunaa, bataattia, lanttua, punajuurta, sipulia, palsternakkaa, maustoin ne Provencen yrteillä. Tein myös punaviinikastikkeen käyttäen paistopussista talteenottamaani nestettä sekä luulientä. 



PUNAVIINIKASTIKE
  • 2dl karitsan paistolientä
  • 1-2dl luulientä 
  • 1,5dl punaviiniä
  • 1 sipuli kuutioituna
  • 1 rosmariinin oksa (varsi poistettuna)
  • 40g voita
Sulata kattilan pohjalla puolet voista. Kuullota sipulikuutiot. Kaada kattilaan karitsan paistoliemi ja lisää myös rosmariini. Anna kiehahtaa. 

Lisää nyt punaviini ja anna taas kiehahtaa. Laske sitten lämpöä ja keitä kunnolla kokoon. 

Lisää luulientä 1dl kerrallaan ja sekoita. Lisää tarvittaessa toinen desi paksuudesta riippuen. Anna edelleen muhia matalalla lämmöllä. Annoin keittyä puolisen tuntia. 


Ennen tarjoilua siivilöi kastike tiheän siivilän läpi, lisää loput voista ja sekoita hyvin. Voi antaa kastikkeelle kiiltävän pinnan. 

Kaverit jo tätä reseptiä kaipailikin ja ensin mietin etten tätä postaa ollenkaan, ottaen huomioon huonot kuvat ja "vahingossa onnistumisen" mutta lopulta halusin itsellekkin tämän talteen, ja jo viikkoa myöhemmin teimme samalla reseptillä uuden paistin. 


Tällä kertaa tosin parsakaalin ja varhaiskaalisalaatin kanssa, kun välttelen noita tärkkelyksiä...











                                             

Ykkösluokan terveydenhuolto Suomessa on hölynpölyä

| on
3.4.19
Aihe, josta on ollut viimeaikoina kohua jopa Ameriikan mannerta myöten. 

Varsin mielenkiintoista oli se, että Suomalaiset nousivat välittömästi barrikaadeille Nikki Haleyn twitter-kommenteista, puolustamaan terveydenhuoltoamme, jopa kehumaan sitä, vaikka totuus on toinen, ainakin julkisella puolella. Luemme joka päivä lehdistä terveydenhuoltomme vioista, hoitovirheistä ja hoitamattajättämisistä. Jopa kuolemaan johtaneista sellaisista.

Totta on, että Suomessa äiti- ja lapsikuolleisuus on maailman matalimpia. Totta on myös se että varallisuudesta riippumatta, me suomalaiset pääsemme terveyskeskukseen huoliemme kanssa. 


Kaikki kuvat Pixabay.com-sivustolta

Mutta saammeko me siellä hoitoa ennen kuin pää on kainalossa?

Oletko oikeasti tyytyväinen saamaasi hoitoon?

Vai puolustitko vain kotimaasi mainetta patrioottisesti loukkaantuneena julkisesta nöyryytyksestä? 

Pääsemmekö edes sinne lääkärille, vai pelkästään hoitajan kuulusteltavaksi?

Jos olet perusterve eikä lääkäriin  ole tarvetta muulloin kuin ehkä siinä synnytyksessä, ei sinulla luultavasti ole paljon pahaa sanottavaa, mutta jos olet oikeasti sairas, kroonisesti sairas, vammainen tai vanhus, tilanne on tyystin toinen. 

Hoidon tarpeen arviointi tarkoittaa että joudut otsa hiessä uskottelemaan elämäänsä kyllästyneelle hoitajalle että tarvitset oikeasti lääkäriä. Hoitaja usein päättää toisin. Saatat päästä lääkärille vasta 3kk:n päästä, jos sittenkään.

Innosta puhkuen kirjoitat kerralla kaikki vaivasi ylös että saisit kerralla hoidettua useamman asian, ja marssit viimein lääkärille... vain kuullaksesi 

-'se on varmasti vain stressiä'   
-'meillä ei ole resursseja ottaa verikokeita' 
-'no, ota d-vitamiinia jos väsyttää' tai 
-'ei ole resursseja tutkia vatsakipuja' 

vaikka potilaalla samat oireet kuin äidillään joka kuoli paksusuolen syöpään. 

Toisella esimerkillä vuosia jatkuneet suolisto-ongelmat ja jopa veriripulia, kolonoskopia peruttiin Jorvin  vatsakeskuksen toimesta, vaikka potilaan äidillä oli suolistosyöpä, koska 'tällaiset oireet tässä iässä ovat normaaleja'. Tässä tapauksessa TK-lääkäri oli suostutellut ensin vastahakoisen potilaan kolonoskopiaan, sillä oireisiin ei löytynyt syytä ulostenäytteestä eikä verikokeista. TK-lääkärin mielestä se oli ehdottoman tärkeää koska oireet olivat vakavia. Se käy ilmi myös hänen omakantaan kirjoittamasta tekstistä. 

Tässäkään tapauksessa ei muuten ollut resursseja ottaa ruoka-aineyliherkkyystestejä. 

Kolmas esimerkki kärsi väsymyksestä, muistiongelmista, lapsettomuudesta, autoimmuunisairauksista vuosikymmeniä. Yksikään lääkäri ei tutkinut mistä 'selittämätön' lapsettomuus johtuu, ei vitamiinipuutoksia, nyhtivät vain rahat hedelmöityshoitoihin vaikkei niillä ollut mitään mahdollisuutta onnistua vakavissa puutoksissa ja elimistön tulehdustilassa. 

Lääkäri ei myöntänyt asiaa edes nähtyään verikoetulokset jotka potilas (minä) otatin muualla. 'Tulokset on aika normaalit' vaikka D-vitamiiniarvot mm. olivat jopa Suomen viitearvojen mukaan matalat kuuman ja aurinkoisen kesänkin jälkeen. 

Lääkärillä ei ollut mitään sanottavaa puutoksiin jotka olisivat raskauden käynnistyttyä aiheuttaneet korkean riskin mm. downsyndroomaan ja hermostovaurioihin sikiölle. 

Tällaisia riskejä ei kartoitettu ennen hedelmöityshoitojen aloitusta. Miksi?

Psoriasista hoidetaan PAIKALLISHOITONA. Miksi? 

Ei oikeastaan ole 'ihopsoriasista' JA 'nivelpsoriasista'. 
On psoriasis, autoimmuunisairaus, jossa välittäjäaineiden tuotanto kiihtyy, ja se oireilee iholla ja/tai nivelissä. 

Psoriaasin hoidossa siis tulisi keskittyä syyhyn, niihin välittäjäaineisiin, ei siihen missä se oire ilmenee. 

Suomessa en ole 20 vuoden aikana saanut muuta kuin kortisonivoiteita ja liuoksia avuksi julkisella puolella. Yksityisellä viimein kokeiltiin supressanttia, vaikka läiskien prosentuaalinen määrä iholla oli ns. matala, sillä se oli paikoissa joka vaikutti keskimääräistä enemmän normaaliin elämään. Kävi kuitenkin ilmi että olin sille allerginen. Palattuani julkiselle, HUS:in maineikkaaseen 'ihosairaalaan', minut likimain naurettiin pihalle, listan kortisonivoidereseptien kanssa. 

Tällöin mukanani oli valokuvat ihostani pahimmillaan, ja noudatettuani AIP-ruokavaliota parin viikon ajan. Paraneminen ei kuulemma johtunut ruokavaliosta, vaan minulla oli muuten vaan hyvä kausi, tai ne 3 kapselia jotka otin ennen allergista reaktiota, oli parantanut yhden läiskistä lähes sileäksi, ja muutkin osoittivat parantumisen merkkejä. 

Ruokavalion vaikutuksesta psoriasikseen ja muihin autoimmuunisairauksiin on lukemattomia tutkimuksia ympäri maailmaa. Mutta erikoislääkäri väittää ettei ne pidä paikkaansa.

Tiedätkö millaisia palkkioita maksetaan lääkäreille esimerkiksi biologisten lääkkeiden määräämisestä? Toki palkkio naamioidaan kaiken maailman kissanristiäisesiintymisten 'palkkioiksi'. Mutta puhutaan kymmenien tuhansien vuosipalkkioista. SIKSI lääkäri ei halua sinun parantuvan ruokavaliolla.

Sivumainintana, minun psoriasis on nyt remissiossa, siirryttyäni ketoruokavalioon ja täysin lääkkeettömäksi psoriasislääkityksistä. 

Lääkäri varoittelee ylipainoista, verenpainetautista astmaatikkoa ettei ruokavaliota, joka LASKEE verenpainetta tulisi noudattaa. Miksi? 



Miksi verenpainetta ei saa laskea terveellisellä ruokavaliolla, vaan se on tehtävä VAIN lääkkeillä? 

Oksettaa, suututtaa ja suoraansanottuna *ituttaa. Suomessa terveydenhuolto on edullista, sanovat. Ei se ole edullista, jos sillä rahalla ei SAA hoitoa. Sen rahan mitä käytät terveyskeskukseen, voisit käyttää oikeaan ruokaan, ja voida paremmin. 

Miksi Suomi tuntuu olevan viimeisenä hyväksymässä uudempia hoitotapoja, joista on kuitenkin lukemattomia tutkimustuloksia ympäri maailmaa? 

Jos ihmiset koulutettaisiin hoitamaan elämäntavoista johtuvia sairauksia ruokavaliomuutoksilla, olisi se loppupeleissä valtiolle edullisempaa kuin lääkitä verenpainetautisia, tyypin 2 diabetespotilaita ymym. Terveyskeskusjonot lyhenisivät, ja varoja voisi käyttää enemmän niihin potilaisiin joiden sairaudet eivät (ehkä) ruokavaliolla parane. Tällaisia sairauksia on aika vähän tbh... 

Miksi kokemusasiantuntijat ovat huuhaata, vaikka todisteet parantumisesta olisivat niin valokuvien, korjattujen diagnoosien, kuin labrojenkin muodossa?




Seurasin viimeisimmän Terveyssummitin haastatteluja suurella tiedonjanolla. Samalla kun sain runsaasti tietoa, suuttumukseni kasvoi. 

Kuinka paljon aikaa olen tuhlannut kuunnellen aivopestyä sakkia terveyskeskuksissa, luullen että he haluavat minua auttaa? Sellaiset lääkärit tuntuvat olevan harvassa. Ne, jotka suosittelevat luonnollisempaa tapaa hoitaa, vaiennetaan nopeasti 'huuhaaksi', 'hölynpölyksi' tai heiltä viedään luvat. Esimerkkinä noitajahdit mm. Antti Heikkilää ja Ville Pöntystä kohtaan; molemmilla on kontollaan järjetön määrä onnistumistarinoita, parantuneita potilaita. Kukaan ei ole heidän neuvoillaan, ruokavaliomuutoksilla, taikka vaihtoehtoisella lääkityksellään kuollut. Samaa ei voi sanoa käypä-hoidoilla hoidetuista. 

Miksi terveellistä ruokavaliota ei tarjota edes mahdollisuutena? Lääkityksen ohella? Ymmärtäisin jos terveellisesti syömisellä olisi haittavaikutuksia. 

Mutta kun ei ole. 















Blogihiljaisuudesta ketoleipiin!

| on
23.3.19

Nyt on ollut hiljaista, ja muutenkin sekavaa toimintaa allekirjoittaneelta viimeaikoina. Yritin vastata tilaukseen Englanninkielisistä resepteistä tähän blogiin, mutta a) reseptien määrä on blogissani satoja b)jaksaisiko ne kuitenkaan selata koko tekstin loppuun hakemaan sitä Englannin kielistä osaa? 
ja c) sivupalkki, tägit, kaikki meni yhdeksi sekamelskaksi kun yritin ne vääntää kahdeksi kieleksi. 

Aloitin siis ensin tänne bloggeriin toisen blogin, mutta sitten päätin kuitenkin kaivaa kuvetta ja avata ihan omalla domainilla uudenkarhean blogin. Se siis löytyy osoitteesta https://humblyscrumptious.com/ . Sinne keräilen ensinnäkin tästä blogista parhaiksi kokemani reseptit ja siellä keskityn kokonaisvaltaisemmin terveysjuttuihin ja ruokavaliolla parantumiseen ym ym. Uusia reseptejä taas pyrin julkaisemaan kumpaiseenkin blogiin ajan puitteissa. 

Tänään tein ensi kertaa elämässäni ketoleipiä, joihin poimin reseptin Paulan Keto -blogista, mutta myöhemmin kävi ilmi että resepti onkin ortopedi, traumatologi Antti Heikkilän käsialaa, kunnia siis hänelle!

Itse en ole mikään himoleipuri, kun yleensä leipominen on sotkuista puuhaa. Nyt oli kuitenkin pakko. Olen taas sen asian edessä, että ukkeli näkee töissä nälkää kun aivokoppani on tyhjä ja väännän hänelle tylsiä salaatteja day in, day out.

Tästä löysin reseptin joka meni takuulla jatkoon, ja ukkelin lounasboksiin. Noudatin Siis Antti Heikkilän reseptiä aikalailla yks-yhteen, mutta tässä kuitenkin se resepti.


  • 2 kananmunaa
  • 2rkl turkkilaista jogurttia
  • 2tl psylliumia
  • 1,5dl mantelijauhetta 
  • 2tl leivinjauhetta
  • 150g juustoraastetta
  • 3rkl seesaminsiemeniä
  • ripaus suolaa
Vatkaa munat ja lisää niihin jogurtti. Sekoita sitten kuivat aineet ensin keskenään ja sitten lisää ne munajogurttiseokseen. 


Lisää juustoraaste ja sekoita taikinaksi. Peitä uunipelti leivinpaperilla, ja tee 6 samankokoista palloa taikinasta leivinpaperin päälle. Jätä mahd. paljon tilaa jokaisen ympärille. Muotoile palloista pyöreitä litteitä leipiä ja paista 225 asteessa 10-12 minuuttia. Nauti! 



Muikkutacot keto-tyylin

| on
27.2.19

Rapsakat leivitetyt muikut ovat oikea perinneruoka meillä Suomessa, mutta muikkuja voi valmistaa ilman leivitystäkin. Perinteisiä muikkuja en ole syönyt aikoihin jätettyäni gluteenin pois, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei niitä tekisi mieli vaikkapa torilla. Jotenkin miellän ne perinteiset muikut kesäruuaksi, ja juurikin ns. toriruuaksi, joten ei niitä ole tullut tehtyä kotonakaan, vaikka varmasti niistä saisi herkkua esimerkiksi mantelijauhoihin leivitettynä...

Viime viikolla iski kuitenkin himo muikkuihin, joten kiskaisin repun selkään ja marssin kalatiskille. 



Kotona pistin googlen laulamaan ja löysin reseptin Soppa365:sta  sitruunavoissa paistetuille muikuille jota käytin pohjana.


MUIKKUTACOT KETOTYYLIIN
  • 200g muikkuja
  • 1/2 sitruuna
  • muutama rouhaisu merisuolaa myllystä
  • 1 iso sipuli kuutioituna
  • 1 valkosipulin kynsi raastettuna
  • 25g voita
  • 1/2rkl rosmariinia
  • ripaus chiliä
  • 2rkl vettä
  • Rapeaa jääsalaattia
  • punaista paprikaa
Katkaise muikuilta päät ja poista sisälmykset. Minulla oli valmiiksi puhdistettuja, paitsi joukkoon oli eksynyt yksi kokonainen minkä "jouduin" itse puhdistamaan. Taputtele muikut talouspaperilla ja suolaa merisuolalla.

Pese sitruuna hyvin ja raasta puolikkaasta kuori ja purista mehu. 

Kuullota sipulit voissa noin viiden minuutin ajan. Lisää muikut, chili sekä rosmariini ja paista välillä käännellen kunnes muikut saavat ruskeaa pintaan ja ovat kypsiä. 




Lisää pannuun sitten sitruunan mehu ja raastettu kuori sekä vesi. Anna kastikkeen kiehahtaa ja hieman sakeutua. 

HOX! Jos et ole ketoilija, voit lisätä kastikkeeseen myös vähän hunajaa.



Tarjoile muikut salaattipedillä ohuiden paprikasiivujen kera. On muuten herkkua. 

---------------------------------------------------------------------------------------------

Vuohenjuusto-tomaattitäytteinen mureke -

| on
19.2.19

Mureke on todellista retroruokaa, eikä muuten ollenkaan tylsä ruoka. Mureke on hurjan muuntautumiskykyinen, tarvitset vain piirun verran mielikuvitusta. Murekkeen sisään voi kätkeä monenlaisia herkkuja juustosta kasviksiin jolla saa vietyä perusmurekkeen ihan uusiin sfääreihin. 

Tähän murekkeeseen halusin voimakasta juustoa pienillä pirskahduksilla joten viskasin sisään kokonaisen vuohenjuustopötkön ja kirpsakoita kirsikkatomaatteja. 

Ei saakutti kun oli HYVÄÄ!!!

Voit käyttää murekkeeseen mitä jauhelihaa tahansa, tällä kertaa meillä miksattiin naudan jauhelihaa ja kananpojan jauhelihaa. 

VUOHENJUUSTO-TOMAATTITÄYTTEINEN MUREKE
  • 400g naudan jauhelihaa
  • 400g kananpojan jauhelihaa
  • 1 iso punasipuli kuutioituna
  • 1 kananmuna
  • 1/2 sellerin varsi kuutioituna
  • 7 kirsikkatomaattia
  • 1tl sipulijauhetta
  • 1tl savupaprikajauhetta
  • 1tl timjamia
  • 1 valkosipulinkynsi raastettuna
  • kourallinen hienonnettua persiljaa
  • 1/2tl chilijauhetta
  • suolaa
  • vajaa desi ranskankermaa
  • 200g vuohenjuustopötkö
  • voita murekevuoan voiteluun
  • 3 pekonisiivua
  • noin 1dl emmentaalia pieneksi raastettuna
Voiteluun:
  • loput pannuun jääneestä öljystä
  • turaus tomaattipyreetä
  • 2rkl tomaattimurskaa
  • chilijauhetta
Sekoita ainekset kulhossa.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. 

Hienonna sipuli ja selleri, voit kuullottaa ne voin ja oliiviöljyn sekoituksessa, mikä itsellänikin oli tarkoitus, koska niin niistä saa eniten makua irti, mutta meikäläinen muisti vasta kun olin ne sekoittanut taikinaan...



 Poista kuullotetut kasvikset pannusta ja laita sitten samaan pannuun kirsikkatomaatit, raastettu valkosipulin kynsi, ripaus suolaa ja laita kansi päälle. Näin ne saavat makua myös juuri kuullotetuista kasviksista. Anna olla kymmenisen minuuttia kunnes tomaatit pehmenevät. Nosta nekin jäähtymään. 

Sekoita kaikki murekeainekset (eli kaikki muut paitsi vuohenjuusto ja tomaatit) hyvin. Voitele murekevuoka. Laita puolet mureketaikinasta vuokaan ja tee taikinaan pitkittäin vako. 



Laita muutama tomaatti ja öljyä pannusta vakoon ja aseta kokonainen vuohenjuustopötkö päälle ja loput pehmenneet tomaatit molemmin puolin juustoa.  



Kaada loput taikinasta vuokaan, levitä se hyvin ja sulje painaen "saumat" kunnolla kiinni. Aseta pekonisiivut murekkeen päälle poikittain ja painele päädyt taikinan alle. 



Itsellä tarttui puolikas ylimääräinen siivu jonka tungin mukaan pitkittäin keskelle.

Voitele mureke tomaattikastikkeella ja raasta pintaan Emmentaalia.


Paista uunissa noin 1,5h.
Voit myös loppuvaiheessa lisätä parsakaalta vuokaan kymmeneksi minuutiksi... 



Anna sitten vetäytyä 10 minuuttia. Tarjoile höyrytetyn parsakaalin kanssa ja huokaile syvään. Tai-VAS!!!