¤ Reseptejä ¤ Autoimmuunisairauksien hoitoa ruokavaliolla ¤ Matkustelua ¤ Tuotetestausta ¤ Ravintolatärppejä ¤

*

Kirsikkatomaatti-pasta - yksinkertainen mutta niin herkullinen!

| on
27.11.18

Pasta on mun pahe. Uuden ruokavalion myötä olen yrittänyt jättää viljoja mahdollisimman vähälle, myös niitä gluteenittomia, mutta pastaa on saatava kerran viikossa. Tää seuraava resepti sisältää melkein kaikkea kiellettyjen aineiden listaltani, joten nykyisin tomaattipasta on varsin harvinainen herkku meille. Siksi sen on oltava sitäkin täydellisempi silloin kun siihen hairahdan. 

Tomaattipasta on ehkäpä yksi helpoimmista ja nopeimmista ruuista ikinä. Tomaattikastike on helposti myös muunneltavissa, kun vaihtelee yrttejä ja juustoja, lisää valkosipulia tai eri kasviksia. Usein käytän Mutti-murskaa tai Mutti-kuorittuja tomaatteja, mutta tuoretomaattien lisäämisestä, etenkin kirsikkatomaattien, saa vieläkin upeamman, pirskahtelevan maun. 

Käytin tällä kertaa Barillan gluteenitonta tagliatellea, joka EI mene jatkoon. Pasta mureni kattilassa jo pieniksi palasiksi. murrrr!

Tää kastike on muuten myös loistava pizzaan tai bruchettaan.


Pirskahteleva 
kirsikkatomaatti-pasta
  • pastaa
  • 250g kirsikkatomaatteja
  • 2 valkosipulinkynttä raastettuna
  • 2 sipulia kuutoituna
  • 2rkl ruokosokeria
  • 1rkl kuivattua timjamia
  • 2tl suolaa
  • kourallinen tuorebasilikan lehtiä 
  • 1/2tl kuivattua birds eye chiliä 
  • 1rkl balsamicoa
  • 1/2 tölkkiä Mutti kuorittuja tomaatteja
  • 1rkl tomaattipyreetä
  • (pippuria)
  • pinnalle pecorino romano-juustoa

Keitä pasta 2 minuuttia vähemmän kuin pussin kyljessä lukee, hyvin suolatussa vedessä. Valuta, mutta ota varalta talteen desi keitinvettä. 


Laita kaikki kastikkeen ainekset kattilaan. Aloita kuumennus matalalla lämmöllä ja nosta asteittain vähän yli keskilämmön. Näin tomaateista irtoaa neste tasaisesti ja kastike keittyy omassa nesteessään. Kun kirsikkatomaatit alkaa rikkoontua ja pehmenee, laske lämpö matalalle ja keitä kunnes seos on mukavasti paksuuntunut. Jos se paksuuntuu liikaa, lisää pastan keitinvettä. 


Valuta pasta. Kuumenna pannussa oliiviöljyä ja muutama rouhaisu suolaa. Voit myös raastaa valkosipulin kynnen pannuun. 
Kaada valutettu pasta pannuun ja pyörittele pastaa öljyssä ja paista hetki. Minusta pasta saa näin vielä enemmän makua kuin että sekoittaa suoraan kastikkeeseen. 

Sekoita kastike pastaan niin että kastike tarttuu kauttaaltaan pastan pintaan. Tarjoile. Raasta pintaan siivuja Pecorinojuustoa.



Jos teet tän pizzakastikkeeksi, hurauta pari kertaa pulse toiminnolla niin tomaatit rikkoontuvat mutta kastikkeeseen jää vielä sattumia. Jos taas bruchettaan niin sattumat saa olla isompia. Namnam!!



Poimi vinkit joulupöytään ja kattaukseen - valmisruuatkin saavat uuden ilmeen pienellä vaivalla

| on
26.11.18



Viime viikolla olin kutsuvieraana Saarioisten joululounaalla, ja täytyy sanoa että mietin hetken miten postaus 'einestapahtumasta' sopisi blogiini tai edes mieltymyksiini, sillä olen vuosien saatossa tullut enemmän ja enemmän einesvastaiseksi, samaa tahtia kun intohimoni ruuanlaittoon 'from scratch' on kasvanut. 

Päätin kuitenkin ottaa kutsun vastaan. Aina voi oppia uutta. Sitäpaitsi, minähän kirjoitan blogia myös TEILLE, en vain itselleni.

Ja miten iloinen olenkaan siitä että menin. Tarjolla oli ihan superhienoja ja innovatiivisia ruokia, joissa Saarioisten tuttuja valmisruokia käytettiin raaka-aineena johonkin muuhun. Ne ei siis välttämättä ollut pääosassa, vaan vaikkapa täytteenä. 

Joulukattaus oli niin mun juttu. Minullahan ruokailukaluston päällystys on juurikin mustavalkoraitaa, joten tästä poimin kyllä takuulla omaan joulupöytään vinkkejä!





--
***Kaikki reseptit tässä kirjoituksessa ovat siis Saarioinen Oy:ltä. Postausta ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä, eikä se sisällä affiliate-linkkejä. Kaikki kutsuvieraat kuitenkin saivat kassillisen Saarioisten tuotteita mukaansa joululounaalta. 
--


Pääruokapöydän rosolli sai niin upean ilmeen että se kelpaisi kyllä minunkin juhlapöytääni, vaikken näin niin kuin yleisesti ottaen ole rosollin fani.

Vai mitä mieltä te olette tästä upeasta luomuksesta? 
Tää on hei rosollia! Nammm!




Wokattu rosolli a'la Saarioinen
Saimme myös tietoiskun tutkimustuloksista mitä oli teetetty einesten käytöstä, sekä faktoja lisäaine- ja suolapitoisuuksista.  Saarioisten tuotteiden suolapitoisuus on keskimäärin 0,6-0,8% ja aromivahventeita tuotteissa ei käytetä. Mainittakoon vielä että siis natriumglutamaattia ei Saarioisten tuotteista löydy. 
Myös 55% pakkauksissa käytettävästä alumiinista on kierrätysalumiinia. Vielä on silti tehtävää, niin kuin on muillakin firmoilla. Toivoisin että firmat tekisivät viimein edes sen pienen teon että pakkauksista poistettaisiin AINAKIN se musta muovi, jonka kierrättäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kirkkaan. 


Tuotteet saatu yhteistyössä Saarioinen Oy:n kanssa
Olin aika yllättynyt tutkimustuloksista, joiden mukaan 75% kuluttajista käyttävät joulupöydässä valmislaatikkoja. Se on suuri luku. 93% kertoi syövänsä valmisruokia ainakin joskus. Itsellä on tullut syötyä valmisruokia kerran pari kuussa. Joskus menee vaan aamutoimet pieleen (kun juutun koneelle) enkä ehdikään tehdä lounasta töihin. Silloin nappaan Prismasta mukaan jonkun einesjutun. Viime aikoina tosin sekin on käynyt vaikeaksi, sillä sen täytyy olla gluteeniton, mielellään maidoton, eikä saa sisältää punaista lihaa. Kun tähän vielä lisää sen että tuote ei saa olla pakattu mustaan muoviin, vaihtoehtoja on aika vähän.
Toinen ylläri oli että kriittisimmin valmisruokiin suhtautuvia olivatkin 18-34-vuotiaat MIEHET. 

Mutta minkä he laskevat valmisruuaksi? 

Ottavatko he huomioon että se kebab-annoskin on usein tukusta tilattua valmista lastua? Tai että se lounaaksi syöty halpispizza sisältääkin vain tukusta tilattuja valmisjuttuja? Luomassani stereotypiassa 18-34v mies lounastauolla ei juurikaan ajattele miten se nälkä viedään, kunhan viedään 😂.

Meidän perheen joulupöydässä on ollut AINA Saarioisten salaatteja ja lähes aina Saarioisten laatikoita, mummin pöydässä toki enemmän itse tehtyjä juttuja.


Joulu 2012 äidin luona... perunat on itse keitettyjä,
ja minä toin kinkun minkä paistoin kotona :D


Festarireissulla Saarioisten valmislihapullat oli helppo napata mukaan ja nauttia puiston penkillä pienessä kankkusessa Heinzin ketsupin kera 😁. 

Saarioisten äidit ovat siis kasvattaneet myös minut jossain määrin. 
Maksalaatikkoon en tosin ole koskaan koskenut, mutta rusinatonta maksalaatikkoa ostan pakkauksen kerran vuodessa, koirani syntymäpäivänä.

Tavattuani ukkelin, tutustuinkin aivan uudenlaiseen jouluun, tai ylipäätään asenteeseen ruokaa kohtaan. 
Kaikki valmistetaan jouluna (ja pääasiassa muutenkin) itse, makkaroista salaatteihin, kastikkeisiin ja majoneesiin. Tunsin itseni ulkopuoliseksi kaikissa pippaloissa joissa naisväki puuhasi keittiössä ja teki kaikkia ihania ruokia. Kukaan ei tarvinnut reseptejä ja kaikilla oli yhteisymmärrys siitä mitä oltiin tekemässä. 
Ensimmäisillä kerroilla osallistuin vain helpompiin juttuihin, kuten salaattiainesten kuutiointiin, mutta halusin oppia myös itse, etenkin sen jälkeen kun päätimme muuttaa Suomeen. Täytyisihän ukkelin saada pöytään Romanialaisia herkkuja myös jatkossa. 
Mutta entä jos kokkikärpänen ei puraise kuten se puraisi minua? 
Entä jos arki on ihan helkutin kiireistä ja ruuanlaitto on viimeinen asia mielessä kun saat viskattua saappaat nurkkaan pitkän työpäivän jälkeen?

Jos kokkailu ei ihan oikeasti ole se intohimo, miksi rääkätä itseään huhkimassa keittiössä jos ruuan saa lautaselle helpomminkin? 
Onko pakko jos ei halua? Ei ole...AINA. 



Mutta jos kaikki ruoka taloudessa AINA on valmista, mielestäni jokin on pielessä.




Sain mukaani tapahtumasta kassillisen Saarioisten valmisruokia, joista laitoin pakkaseen peruna- ja porkkanalaatikon, bataattivuoasta ja rosollista tuli illallinen aasialaisittain paistetun broilerin kera. Itseasiassa bataattivuoka oli varsin hyvää vaikka sitä seurasi ns. einesröyhtäykset-tiedättekö mitä tarkoitan, se sellainen teollinen maku joka jää suuhun, jota edes Saarioisten äidit eivät vain saa pois valmisruuasta...  


Mutta sitten lounaspöytään... 



Tarjolla oli mitä hienompia herkkuja, ja etukäteen ilmoittamani rajoitteet oli huomioitu loistavasti.

Punajuurisalaatti aseteltuna pieniin ruisnappeihin rucolan kera on varsin näyttävä ja raikas alkupala juhlaan kuin juhlaan, ei pelkästään jouluun. Pinnalla kinkkusuikaletta.



Tarjolla oli myös gluteeniton ja maidoton versio jossa pinnalla oli broilerisuikaletta. En tiedä mitä leipää ne 'ruisnapit' olivat mutta täydestä meni, niin täydestä että hetken luulin että ne ON ruista...

Kalkkunarullat olivat todella hyviä. Perusversiossa oli sisällä myös juustoa, maidottomassa vain omena-kanelimarmeladia, ja se oli varsin herkullinen yhdistelmä suolaisen kalkkunan kera. Voisin tätäkin ideaa soveltaa omiin kokkauksiin.



Allaolevaa Metsäsieni-kylmäsavulohi-voileipäkakkua en päässyt maistamaan koska se sisälsi maitoa, enkä myöskään viikuna-sinihomejuustopasteijoita.



Mutta minulle oli oma pieni kalainen taivas. Se oli tarjolla pienessä kahvikupissa ja sekin oli aika suloinen idea. 


Maalaisperunasalaatti sai ylellisen ilmeen pienellä vaivalla. Vieressä sesam-korianterikasvissalaattia. Sitä pääsin syömään.


Tarjolla oli myös gluteenitonta limppua viikunamarmeladilevitteellä. Olin tyytyväinen omaani sillä muille tarjolla ollut limppu oli kuulemma tahmeaa ja tarttui hampaisiin, mutta kuulemma siitä huolimatta hyvää...




Pääruokatarjoilut: 

Pääruuissa klassiset laatikot saivat uuden ilmeen kun ne saivat pinnalle mm. pähkinärouhetta. 



Aasialaiset kasviskebakot olivat hauska lisä (tosin en voinut itse niitäkään syödä).



Mutta huoli pois, jälleen oli tarjolla ruokavaliooni sopivia vaihtoehtoja, kuten punakaalta ja vegemajoneesia sydänsalaattipedillä sekä kasvispyöryköitä glögissä marinoiduilla appelsiinilohkoilla, sekä gluteenitonta ja maidotonta porkkanalaatikkoa. 





Pääruoka lautasellani... Ei huono. 


Jälkiruuat:
Juustokakku sai glögihyydykkeen pintaansa.





Luumuista riisi-kookosherkkua ja minipiparkakkuja omena-kanelimarmeladitäytteellä...



Ja taaskaan en jäänyt rannalle ruikuttamaan, vaan ruokarajoitukset oli otettu hyvin huomioon. 


Lopputulema oli aika positiivinen, korkkasin glögikauden, ja vaikka minua ei vedettykään eineskelkkaan mukaan omassa joulukattauksessani, sain tosi paljon hyviä vinkkejä niin kattaukseen kuin omiin diy-versioiden esillepanoonkin. 

Poimi alta Saarioisten reseptit joulupöytään!





Paahdetut bataatit ja perunat taipuvat niin maukkaaksi muusiksi että oksat pois!

| on
17.11.18
Nyt pääsi muusi uudelle levelille. Ja muusikuvaa en lähde edes hifistelemään millään heinillä. Tässä on köntti muusia, joka maistuu ihan pirun hyvälle. Aamen.


Kyseessä ei ole mikä tahansa muusi vaan nämä potut ja bataatit on kypsennetty kuorineen uunissa, jolloin ne saavat sen ihanan paahteisen, hieman makean maun. Iso köntti oikeaa voita ja avot! 

No okei, mä oon aavistuksen myöhässä taas näiden trendien kanssa; tästä 'uudesta muusista' ilmeisesti kohistiin jo pari vuotta sitten, mutta jotenkin se jäi multa välistä. Itselle jäi tää vinkki kytemään katsellessani aamuteeveetä tässä...hmmm... viikko-kaksi sitten ja näin ihan lopun Kotilieden ruokatoimittajan haastattelusta hänen julkaisemastaan perunakirjasta. Hän puhui tästä ihmemuusista niin suurella intohimolla että pakkohan sitä oli testata. 

Tänään oli muusipäivä siis. Eilen jammailtiin Reino Nordinin keikalla, ja olo on ollut vähän vetämätön koko päivän. Kuitenkin teki mieli jotain hyvää ruokaa, lohturuokaa so to speak, muttei kuitenkaan roskaruokaa joten ei auttanut kuin ottaa kauha (tai tässä tappauksessa lopulta perunasurvin) kauniiseen kätöseen.

Jääkaapissa odotteli paketti maustamattomia kanansiipiä, joten tekaisin niille nopeasti soija-hunajamarinadin. Itse olin suunnitellut lisukkeeksi vain parsakaalta mutta ukkeli kinusi perunamuusia. Päätin siis suostua, mutta pienellä twistillä. 


Hitsi kun tuli muuten hyvää!

Ohje on helppo kuin mikä. Pese haluamasi määrä perunoita ja yksi bataatti ja pistele niihin haarukalla reikiä joka puolelle. Peitä uunipelti leivinpaperilla, laita pinnalle merisuolaa ja perunat ja bataatit suolapedille. Paahda kypsäksi. 


Kuori kun ne ovat valmiita, lisää iso köntti oikeaa voita ja muusaa. 
Lisäksi ukkeli teki vielä polentaa johon sekoitettiin feta-juustoa. Hei, aina ei voi olla esteettistä mutta takkuuseen menen että hyvvää se oli. Kokkeile vaikka ite!


Keittoja maa-artisokasta - Poimi mieleisesi resepti

| on
16.11.18

Artisokka on ollut turhaan inhokkini varsin pitkään. 

Muistan etäisesti 'hyi-yäk'-tunteen jonka koin kun ukkeli haki meille pizzaa Englannissa ja siihen oli tungettu latva-artisokkaa. En sittemmin siihen koskenut ja pelkkä ajatus siitä sai kylmät väreet aikaan. Maa-artisokkaa taas en ollut tainnut maistaa koskaan ennen kuin lokakuussa pääsin nauttimaan maa-artisokkakeittoa tätini luona kyläillessä. En edes tiennyt miltä se näyttää 😂. Rakastuin siihen ensilusikallisella. Viikkoa myöhemmin, rakastuin latva-artisokkaankin ravintola Groteskissa hääpäivää viettäessämme. Tää on jälleen ihan valtava saavutus tyypille jolla on nuita inhokkeja ollut iso liuta. Ukkeli on ollut suuri suunnannäyttäjä taistellessani kaikenmoisista kammoista eroon.

Nyt on maa-artisokka-kausi parhaimmillaan, joten nappaa ihmeessä seuraavalta kauppareissulta tätä superfoodia mukaan jos et ole niin onnekas että pääset mukuloita kaapimaan omasta maasta. Tätilläni maa-artisokkaa kasvaa mökillä kasvimaassa.



Maa-artisokka on todellinen superfood nimenomaan suolistolle, sillä se sisältää runsaasti inuliinia. Inuliini ei sula ruuansulatuselimistössä vaan menee sellaisenaan paksusuoleen missä se toimii ravintona suolen omalle bakteeriflooralle. Maa-artisokan sisältämät prebiootit taas edistävät suoliston hyvien bakteerien lisääntymistä. Se on myös hyvä lähde foolihapolle, b-vitamiineille ja kaliumille, sekä tasapainottaa verensokeria.  

Tähän kirjoitukseen lisään keittoreseptin,  minkä sain tädiltäni mukaan sekä bataatti-maa-artisokkakeittoreseptin, minkä kehittelin itse. 

Aloitetaan siis omalla reseptilläni.
Tähän käytin tädiltä mukaan saamaani valmiiksi keitettyä ja soseutettua maa-artisokkaa.


Bataatti-maa-artisokkasosekeitto
kahdelle (G,M)
  • 1 iso bataatti
  • 1 porkkana
  • 1 sipuli kuutioituna
  • 3dl maa-artisokkasosetta (sosetta voi ostaa myös valmiina kaupasta mutta tätini keitti siis maa-artisokat kypsiksi vähässä vedessä, soseutti ja pakasti rasioissa)
  • n. 1,5-2dl bataatin keitinvettä
  • kurkumaa
  • suolaa
  • oliiviöljyä paistamiseen
Lohko bataatti ja porkkana. Paista niitä ja kuutioitua sipulia kunnes bataatti ja porkkana saa hieman ruskeaa pintaa. Mausta ripauksella kurkumaa. 
Kiehauta kattilassa vettä, suolaa hyvin. Keitä paistetut kasvikset kypsiksi. Valuta muu vesi pois mutta jätä desi kattilan pohjalle. Muusaa kypsyneet kasvikset, lisää maa-artisokkasose, kuumenna uudelleen kunnes muutama kupla tulee pintaan. Vedä blenderissä tasaiseksi. Nauti!

Voit paahtaa kurpitsansiemeniä keiton pinnalle. Nam nam!






Maa-artisokkakeitto
4 hengelle
  • 1kg maa-artisokkaa
  • 1 iso sipuli
  • 2rkl voita
  • 7dl kasvislientä
  • 2dl ruokakermaa
  • 1 kananmunan keltuainen
Kuori sipuli ja maa-artisokat. Kuutioi pieniksi paloiksi. Kuullota paloja kattilassa voissa muutama minuutti. Lisää kasvisliemi ja anna hautua kannen alla 20 minuuttia. Sekoita keltuainen kermaan ja lisää keittoon koko ajan sekoittaen. Anna keiton kiehahtaa uudelleen. Tarjoile tuoreen leivän kanssa.


P.S. Jos tykkäät resepteistäni, klikkaa ihmeessä lukijaksi, äläkä unohda seurata myös fb- ja instasivuja, missä postailen kotoa ja keittiöstä myös blogipostausten välillä. KLIK KLIK!! ⇒⇒⇒






Valkosipulisilakat

| on
8.11.18


Tässäpä seuraa resepti joka sopii niin juhannukseen kuin jouluunkin, miksei muihinkin juhliin, ja jopa arjen pieneksi onnen pirskahdukseksi makunystyröille. 

Miksi tehdä itse kun kaupasta voi napata valmiiksi tehdyn? Koska suola. Ja koska sokeri. Pystyt itse vaikuttamaan makuun. Itse laitoin 2tl vähemmän suolaa muuten, kuin reseptissä luki... Alkuperäisessä oli 2tl marinadissa JA 2tl kastikkeessa 😯.

Sokeri on tässä aika turha, näin niinkuin jälkeenpäin ajateltuna, joten ketoilija voi ihan korvaamatta sitä millään jättää sokerin pois.




Viime vuonna taiteilin jouluksi ihan sikahyvän Katkarapu-lohiviettelyksen mikä löytyi myös tän vuoden pikkujoulubrunssista. Tein myös lasimestarinsilliä Tinskun keittiössä-blogin reseptillä, mikä oli superhyvää. Kaupan sillejä me ei juurikaan osteta kun ne on niiiiin suolaisia että kaikki muu jää varjoon kielen ollessa turrana yhden palan jälkeen 😀

Lasimestarinsilli
Tänä vuonna on vuorossa valkosipulisilakat vanhalla reseptillä joka löytyy vanhasta T-kaupan reseptikirjasta - Kalaruokia herkkusuille. Pieniä muutoksia olen tosiaan tehnyt alkuperäiseen reseptiin. Alkuperäisessä maustepippurin tilalla on rose- ja viherpippuria, mutta ukkeli on niille allerginen. 



EDIT: Kuvia lisätty 26.12.18
EDIT: Onnistuu myös ilman sokeria! 




valkosipulisilakat
  • 500g silakkafileitä
  • ohuen ohuita sipulirenkaita
  • 4dl vettä
  • 3/4dl etikkaa
  • 1rkl sokeria
  • 1tl suolaa
Kastike:

  • 2dl kreikkalaista jogurttia
  • 2dl majoneesia
  • 5 valkosipulinkynttä raastettuna
  • 1tl kokonaisia maustepippureita
  • 1 tl suolaa



Sekoita liemiainekset. Laita silakat puhtaaseen tiiviiseen purkkiin, kaada liemi päälle ja anna maustua jääkaapissa 8-15h

Valuta fileet.
Sekoita kastikkeen ainekset ja rullaa fileet sekä sipulirenkaat kerroksittain kastikkeen kanssa samaan tiiviiseen purkkiin. Anna maustua jääkaapissa ainakin 8h, mielellään kauemman. 



Ripottele tilli tai ruohosipuli vasta kun laitat silakat tarjolle.


Tää kuva T-kaupan
lehtisestä...
Tsekkaa muut joulureseptini TÄÄLTÄ, yhden otsikon alta!!
Jos tykkäät resepteistäni, olisi ihana jos klikkaisit itsesi lukijaksi tuolta oikeasta palkista! Mobiiliversiossa scrollaa tekstin loppuun.

*