¤ Reseptejä ¤ Autoimmuunisairauksien hoitoa ruokavaliolla ¤ Matkustelua ¤ Tuotetestausta ¤ Ravintolatärppejä ¤

Check out my English food, health & lifestyle blog at



Poimi vinkit joulupöytään ja kattaukseen - valmisruuatkin saavat uuden ilmeen pienellä vaivalla

| on
26.11.18


Viime viikolla olin kutsuvieraana Saarioisten joululounaalla, ja täytyy sanoa että mietin hetken miten postaus 'einestapahtumasta' sopisi blogiini tai edes mieltymyksiini, sillä olen vuosien saatossa tullut enemmän ja enemmän einesvastaiseksi, samaa tahtia kun intohimoni ruuanlaittoon 'from scratch' on kasvanut. 

Päätin kuitenkin ottaa kutsun vastaan. Aina voi oppia uutta. Sitäpaitsi, minähän kirjoitan blogia myös TEILLE, en vain itselleni.

Ja miten iloinen olenkaan siitä että menin. Tarjolla oli ihan superhienoja ja innovatiivisia ruokia, joissa Saarioisten tuttuja valmisruokia käytettiin raaka-aineena johonkin muuhun. Ne ei siis välttämättä ollut pääosassa, vaan vaikkapa täytteenä. 

Joulukattaus oli niin mun juttu. Minullahan ruokailukaluston päällystys on juurikin mustavalkoraitaa, joten tästä poimin kyllä takuulla omaan joulupöytään vinkkejä!





--
***Kaikki reseptit tässä kirjoituksessa on siis Saarioinen Oy:ltä. Postausta ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä, eikä se sisällä affiliate-linkkejä. Kaikki kutsuvieraat kuitenkin saivat kassillisen Saarioisten tuotteita mukaansa joululounaalta. 
--

Pääruokapöydän rosolli sai niin upean ilmeen että se kelpaisi kyllä minunkin juhlapöytääni, vaikken näin niin kuin yleisesti ottaen ole rosollin fani.

Vai mitä mieltä te olette tästä upeasta luomuksesta? 
Tää on hei rosollia! Nammm!




Wokattu rosolli a'la Saarioinen
Saimme myös tietoiskun tutkimustuloksista mitä oli teetetty einesten käytöstä, sekä faktoja lisäaine- ja suolapitoisuuksista.  Saarioisten tuotteiden suolapitoisuus on keskimäärin 0,6-0,8% ja aromivahventeita tuotteissa ei käytetä. Mainittakoon vielä että siis natriumglutamaattia ei Saarioisten tuotteista löydy. 
Myös 55% pakkauksissa käytettävästä alumiinista on kierrätysalumiinia. Vielä on silti tehtävää, niin kuin on muillakin firmoilla. Toivoisin että firmat tekisivät viimein edes sen pienen teon että pakkauksista poistettaisiin AINAKIN se musta muovi, jonka kierrättäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kirkkaan. 


Tuotteet saatu yhteistyössä Saarioinen Oy:n kanssa
Olin aika yllättynyt tutkimustuloksista, joiden mukaan 75% kuluttajista käyttävät joulupöydässä valmislaatikkoja. Se on suuri luku. 93% kertoi syövänsä valmisruokia ainakin joskus. Itsellä on tullut syötyä valmisruokia kerran pari kuussa. Joskus menee vaan aamutoimet pieleen (kun juutun koneelle) enkä ehdikään tehdä lounasta töihin. Silloin nappaan Prismasta mukaan jonkun einesjutun. Viime aikoina tosin sekin on käynyt vaikeaksi, sillä sen täytyy olla gluteeniton, mielellään maidoton, eikä saa sisältää punaista lihaa. Kun tähän vielä lisää sen että tuote ei saa olla pakattu mustaan muoviin, vaihtoehtoja on aika vähän.
Toinen ylläri oli että kriittisimmin valmisruokiin suhtautuvia olivatkin 18-34-vuotiaat MIEHET. 


Mutta minkä he laskevat valmisruuaksi? 

Ottavatko he huomioon että se kebab-annoskin on usein tukusta tilattua valmista lastua? Tai että se lounaaksi syöty halpispizza sisältääkin vain tukusta tilattuja valmisjuttuja? Luomassani stereotypiassa 18-34v mies lounastauolla ei juurikaan ajattele miten se nälkä viedään, kunhan viedään 😂
Saarioinen on ollut minunkin kotona tuttu vieras jo lapsuudesta lähtien;

Meidän perheen joulupöydässä on ollut AINA Saarioisten salaatteja ja lähes aina Saarioisten laatikoita, mummin pöydässä toki enemmän itse tehtyjä juttuja.


Joulu 2012 äidin luona... perunat on itse keitettyjä,
ja minä toin kinkun minkä paistoin kotona :D

Festarireissulla Saarioisten valmislihapullat oli helppo napata mukaan ja nauttia puiston penkillä pienessä kankkusessa Heinzin ketsupin kera 😁. 

Saarioisten äidit ovat siis kasvattaneet myös minut jossain määrin. 
Maksalaatikkoon en tosin ole koskaan koskenut, mutta rusinatonta maksalaatikkoa ostan pakkauksen kerran vuodessa, koirani syntymäpäivänä.

Tavattuani ukkelin, tutustuinkin aivan uudenlaiseen jouluun, tai ylipäätään asenteeseen ruokaa kohtaan. 
Kaikki valmistetaan jouluna (ja pääasiassa muutenkin) itse, makkaroista salaatteihin, kastikkeisiin ja majoneesiin. Tunsin itseni ulkopuoliseksi kaikissa pippaloissa joissa naisväki puuhasi keittiössä ja teki kaikkia ihania ruokia. Kukaan ei tarvinnut reseptejä ja kaikilla oli yhteisymmärrys siitä mitä oltiin tekemässä. 
Ensimmäisillä kerroilla osallistuin vain helpompiin juttuihin, kuten salaattiainesten kuutiointiin, mutta halusin oppia myös itse, etenkin sen jälkeen kun päätimme muuttaa Suomeen. Täytyisihän ukkelin saada pöytään Romanialaisia herkkuja myös jatkossa. 
Mutta entä jos kokkikärpänen ei puraise kuten se puraisi minua? 
Entä jos arki on ihan helkutin kiireistä ja ruuanlaitto on viimeinen asia mielessä kun saat viskattua saappaat nurkkaan pitkän työpäivän jälkeen?

Jos kokkailu ei ihan oikeasti ole se intohimo, miksi rääkätä itseään huhkimassa keittiössä jos ruuan saa lautaselle helpomminkin? 
Onko pakko jos ei halua? Ei ole...AINA. 


Mutta jos kaikki ruoka taloudessa AINA on valmista, mielestäni jokin on pielessä.



Sain mukaani tapahtumasta kassillisen Saarioisten valmisruokia, joista laitoin pakkaseen peruna- ja porkkanalaatikon, bataattivuoasta ja rosollista tuli illallinen aasialaisittain paistetun broilerin kera. Itseasiassa bataattivuoka oli varsin hyvää vaikka sitä seurasi ns. einesröyhtäykset-tiedättekö mitä tarkoitan, se sellainen teollinen maku joka jää suuhun, jota edes Saarioisten äidit eivät vain saa pois valmisruuasta...  



Mutta sitten lounaspöytään... 



Tarjolla oli mitä hienompia herkkuja, ja etukäteen ilmoittamani rajoitteet oli huomioitu loistavasti.

Punajuurisalaatti aseteltuna pieniin ruisnappeihin rucolan kera on varsin näyttävä ja raikas alkupala juhlaan kuin juhlaan, ei pelkästään jouluun. Pinnalla kinkkusuikaletta.



Tarjolla oli myös gluteeniton ja maidoton versio jossa pinnalla oli broilerisuikaletta. En tiedä mitä leipää ne 'ruisnapit' olivat mutta täydestä meni, niin täydestä että hetken luulin että ne ON ruista...

Kalkkunarullat olivat todella hyviä. Perusversiossa oli sisällä myös juustoa, maidottomassa vain omena-kanelimarmeladia, ja se oli varsin herkullinen yhdistelmä suolaisen kalkkunan kera. Voisin tätäkin ideaa soveltaa omiin kokkauksiin.



Allaolevaa Metsäsieni-kylmäsavulohi-voileipäkakkua en päässyt maistamaan koska se sisälsi maitoa, enkä myöskään viikuna-sinihomejuustopasteijoita.



Mutta minulle oli oma pieni kalainen taivas. Se oli tarjolla pienessä kahvikupissa ja sekin oli aika suloinen idea. 


Maalaisperunasalaatti sai ylellisen ilmeen pienellä vaivalla. Vieressä sesam-korianterikasvissalaattia. Sitä pääsin syömään.


Tarjolla oli myös gluteenitonta limppua viikunamarmeladilevitteellä. Olin tyytyväinen omaani sillä muille tarjolla ollut limppu oli kuulemma tahmeaa ja tarttui hampaisiin, mutta kuulemma siitä huolimatta hyvää...




Pääruokatarjoilut: 

Pääruuissa klassiset laatikot saivat uuden ilmeen kun ne saivat pinnalle mm. pähkinärouhetta. 



Aasialaiset kasviskebakot olivat hauska lisä (tosin en voinut itse niitäkään syödä).


Mutta huoli pois, jälleen oli tarjolla ruokavaliooni sopivia vaihtoehtoja, kuten punakaalta ja vegemajoneesia sydänsalaattipedillä sekä kasvispyöryköitä glögissä marinoiduilla appelsiinilohkoilla, sekä gluteenitonta ja maidotonta porkkanalaatikkoa. 





Pääruoka lautasellani... Ei huono. 


Jälkiruuat:

Juustokakku sai glögihyydykkeen pintaansa.





Luumuista riisi-kookosherkkua ja minipiparkakkuja omena-kanelimarmeladitäytteellä...



Ja taaskaan en jäänyt rannalle ruikuttamaan, vaan ruokarajoitukset oli otettu hyvin huomioon. 


Lopputulema oli aika positiivinen, korkkasin glögikauden, ja vaikka minua ei vedettykään eineskelkkaan mukaan omassa joulukattauksessani, sain tosi paljon hyviä vinkkejä niin kattaukseen kuin omiin diy-versioiden esillepanoonkin. 

Poimi alta Saarioisten reseptit joulupöytään!






Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti