Kuten jo edellisessä tekstissä kerroin, minua kohtasi moukan tuuri, ja voitin kaksi lippua Michelin-kokki Pier Giorgio Parinin illalliselle.
Pier Giorgio Parinin ravintola Povero Diavolo sai 2011 Michelintähden, ja häntä pidetäänkin tämän sukupolven tiennäyttäjänä ja on ansainnut nimen 'King of Herbs' johtuen hänen erinomaisesta yrttien tuntemuksesta ja niiden käytöstä.
Tää voitto osui niin mahtavaan saumaan, sillä meillä oli ukkelin kanssa juuri syntymäpäivät, jotka jouduimme viettämään erillämme ukkelin ollessa reissussa. Ukkelilla tuli pyöreät 40 täyteen, joten tällainen spessumpi dinneri oli ihan täydellinen lahja hänelle, ja tietenkin itselleni :).
Ukkelia on vaikea saada Italialaiseen ravintolaan, hän kun luulee että se on vain pizzaa ja pastaa. Itse taas rakastan kaikkea italialaista, ja voisin syödä pastaa ihan joka päivä (jos en olisi ketoruokavaliolla).
Tällä illallisella tosin heitin ruokarajoitteet mäkeen koska, come ooon... oisit säkin! Olisitpas! 😁😍
Saavuimme paikalle sovitusti kuuden kieppeillä, sillä järjestäjät halusivat kuvata meidät ja julkaista omassa somessaan. Käy kurkkaamassa onnellisen voittajan hymyä TÄÄLLÄ :D
Kyseessä siis oli viiden ruokalajin illallinen viineineen ja menu näytti tältä:
Ukkelia harmitti kun hän lähti autolla liikkeelle, sillä tarjolla oli todella hyviä viinejä ja kuplivaa...
Ukkeli otti siis iisisti ja maistoi vähän kaikkia, kun taas allekirjoittaneella meni vähän huppelin puolelle. Tämä johtui myös siitä että olin syönyt ainoastaan aamiaisen, ja meinasi olla melko nälkä jo siinä vaiheessa.
Saimme viereemme tosi mukavat naiset (joiden nimet huppeli-Hanna unohti...). Huutakaa HEP! Jos olette kuulolla, ja kiitos että suorititte antamani vaarallisen ja tärkeän tehtävän mallikkaasti, nimittäin sen makkaranvahdinnan tupakkataukojemme ajan 😂😂😂. He olivat myös voittaneet liput illalliselle toisen sivuston kautta, ja meillä riitti juttua koko illaksi. Ukkeli meinasi että minulla vähän liikaakin. Haittaaksse?
EDIT! Ihanaiset naiset löytyneet! Kiitos Sanna ja Sirkku mukavasta illasta! 😘
Illallisella oli fiini tunnelma, ja bongasinpa paikalta muunmuassa Ella Kannisen ja EHKÄ, ehkä Kari Lumikeron... Ehkä, koska en kehdannut niskoja nyrjäyttää nähtyäni mielestäni hänestä vilauksen takanani...
Sitten tarjoiluihin...
Tarjoilu ja kattaus herätti meissä vähän hilpeyttä, sillä pieniä puutteita ja lisiä oli siellä täällä. Minulta puuttui aluksi veitset kokonaan, naapurilla oli yksi haarukka liikaa, ja toisella kattauksella toinen puoli pöydästä sai yhden veitsen enemmän. Tilanne tultiin korjaamaan, mutta lopulta ukkelilla oli taas yksi veitsi liikaa.
Pikkujuttuja meille, mutta en tiedä olisiko tilanne ärsyttänyt, jos olisin oikeasti pulittanut illallisesta sen 130-150€.
Ensimmäisenä tarjoiltiin
Vaaleanpunaisena tarjoiltu Chianina
paahtopaisti hienonnetun tuoreen tomaatin,
rapean kapriksen ja oliivijauheen kanssa
Taivaallista. Ukkelia vähän hirvitti lihan punaisuus sillä hän yleensä pitää vähän kypsemmistä, mutta kyllä hän lautasen puhdisti ja kehui jälkeenpäin. Tässä annoksessa ihanat rapsakat paahdetut kaprikset olivat ihan täydellisiä, ja paisti oli pehmeää ja suussasulavaa.
Tämän annoksen kanssa tarjoiltiin viininä Fattoria Le Poggette Amelia Rosso 2012, mikä oli mielestäni ihan hyvää, muttei antanut mitään wow-elämystä. Tällainen kustantaa Alkossa viidentoista euron kieppeillä. Saatanpa juoda toistekkin. Ehkä.
Seuraavaksi tarjoiltiin
Kermainen Fregola punajuurikastikkeella,
valkosipulilla, oliiviöljyllä ja paprikalla.
Tarjoillaan vihreän jogurtin kera
Täähän ei ole esteettisesti kovin kaunis, mutta heittämällä koko tarjonnan helmi. Tarjoilijoilla tuntui olevan vaikeuksia saada annos pysymään keikkumatta lautasilla, joten yhdellä jos toisellakin annos oli lautasen toisessa reunassa kun se saatiin eteen. Edelleen, meissä se herätti hilpeyttä, mutta epäilen että maksavalta asiakkaalta ja ykkösluokan fine dine-elämystä hakeneelta saattaisi tulla sanomista.
Rakenne oli risottomainen. Fregola on Sardinialainen pasta, ja ne ovat muodoltaan pienen pieniä palloja. Kastike oli hurmaava. Koin lähes ylitsepääsemätöntä halua nuolla lautanen puhtaaksi, mutta jänistin.
Seuraavaksi tarjoiltiin
Herkullista Rigatoni pastaa pyöräytettynä
pannulla Carbonara-tryffelikermakastikkeessa
Kyllä, Michelin-kokki PIER GIORGIO PARINI LAITTOI CARBONARAAN KERMAA!
Tämähän on ruokaihmisten yksi lempiaiheista ja ken uskaltaakin jakaa kokkiryhmässä kuvan Carbonarasta jossa on kermaa, tuomitaan auttamatta amatööriksi. Sori, kyllä ruokia saa ja pitääkin tuunata. Joskus Carbonara saa olla kermainen, kuten tämä annos.
Tämän annoksen kanssa tarjoiltiin valkoviiniä, mutta nimi jäi kyllä ottamatta muistiin, emme saaneet pulloa pöytään kuin punaviinille... Valkkari ei herättänyt myöskään mitään erityisiä fiiliksiä. Aika perus.
Jälleen jouduin taistelemaan itseni kanssa etten nolaisi ukkelia ja kanssasyöjiä nuolemalla lautaseni puhtaaksi. Kastike oli vaan niiiin hyvää!
Siirrymme eteenpäin...
Paahdettu lohifilee, rapeaa parsaa
ja vuohenjuustoa
Tämä annos ansaitsee kaksi kuvaa, jotta pääsette näkemään lohen rakenteen. Ukkelia taas pelotti, sillä vaikka hän pitää graavilohesta, tällainen 'väliinputoaja' sai hänet epäileväiseksi. Itse joudun aina paistamaan ukkelin fileet todella kypsiksi.
Vaan voi hyvänen aika taas... tää oli jotain niin hyvää, herkkää jopa. Kaunista. Mitä adjektiiveja tähän voisi vielä lisätä? Kala oli mehukas ja sulatettu vuohenjuusto toi siihen särmää. Parsat, noh, parsa on aina hyvää. Tykkäsin kovasti ja saatanpa paistella itsekin seuraavalla kerralla siivuina.
Crema Cagliata di Limone maustettuna
lakritsitipoilla ja höyrytetyllä
hasselpähkinäkeksillä
Makujen ja rakenteiden sinfoniaa. Tässä annoksessa on kaikki mitä ihminen elämältään tarvitsee.
Lakritsin suolaisuus, sitruunan kirpeys, keksien rapeus, cremen makeus ja suussa sulava pehmeys.
Kokonaisuudessaan melkolailla täydellinen kokonaisuus. Plussaa siitä että annokset eivät olleet kärpäsen pierun kokoisia, vaan tällä aterialla lähti jopa nälkä, vaikka ukkeli vihjailikin että saattaisi tarvita kebabin kotimatkalla. Ei tarvinnut.
Karkasimme paikalta juuri kun läksiäisjuomia alettiin tarjoilla, sillä mä olin oikeasti juonut jo tarpeeksi, ja ukkelikaan ei sillä olisi mitään tehnyt.
Ihan täydellinen ilta. Täydellistä ruokaa ja täydellistä seuraa. Nyt pystyy taas jatkamaan elämää ilman pastaa 😂
P.S Sponssatkaa joku ihana mulle se kamera... Tää kuvanlaatu itkettää...
Kommentit
Lähetä kommentti