¤ Reseptejä ¤ Autoimmuunisairauksien hoitoa ruokavaliolla ¤ Matkustelua ¤ Tuotetestausta ¤ Ravintolatärppejä ¤

Millainen on riittävän hyvä elämä

| on
11.3.20

Kyllä, tämä teksti on saanut inspiraationsa Karita Tykän kirjasta, jota parhaillani kuuntelen. Olen sitä kuunnellut vasta tunnin, mutta se on jo tässä vaiheessa herättänyt paljon ajatuksia, ja itsetutkiskelua.

Mä en ole mikään self-help-kirjojen fani. Luin niitä paljon käydessäni läpi lapsettomuushoitoja, luin myös Raamattua, kävin kirkossa, ostin kiviä ja enkeleitä, kävin Reiki-hoidoissa ja tein vauvameditaatioita piirrellen sormilla sydämiä vatsaani. Kaikki yhtä f'kin tyhjän kanssa.

Kuva: pixabay

Möin kirjat, hautasin kivet varaston perälle, enkelit eivät suuremmin enää korista kotiani muutamaa koristetta lukuunottamatta, erosin kirkosta, ja poistin joulukoristeista kaikki uskontoon viittaavat koristeet. Sain niin tarpeekseni kaikesta hörhöilystä ja huuhaasta. 

Minulla ei ole mitään uskovia ihmisiä vastaan, ja usko tuo valtavasti sisältöä monien ihmisten elämään,  mutta minulle siitä ei ole ollut apua missään elämän vaiheessa, joten minulle, ihan henkilökohtaisesti, se on paljastunut hörhöilyksi ja huuhaaksi, toisin kuin vaikkapa ketoruokavalion terveysvaikutukset, jota moni taas sanoo huuhaaksi, mutta olen siitä henkilökohtaisesti saanut apua moniin elämän alueisiin.  

En tiedä mikä minua lopulta tässä kirjassa kiehtoi niin paljon että ylipäätään otin itselleni Storytelin ilmaisen jakson vain päästäkseni kuuntelemaan tämän kirjan. Ja tämän kirjan minä nimenomaan halusin KUULLA, vaikka testattuani Nextoryä tulin siihen tulokseen etteivät äänikirjat ole mun juttuni.

Tiesin että Karita lukee kirjan itse, ja hänellä on kyllä helposti kuunneltava ääni. Lempeä ja viisas. Voin luvata että jätän edelleenkin meditaatiot tekemättä, tai, no, joku voi ajatella että harrastamani jooga on meditaatiota... Ehkä se tavallaan onkin. 

Kuva: Pixabay


Tietyissä liikkeissä on pakko keskittyä vain pysymään pystyssä ja olemaan horjumatta jokaisella hengityksellä. Siinä on se minun meditaatio sitten...  Enkä tule hinkkaamaan  tiikerinkiviä ja topaaseja vast'edeskään uskoen niiden tuovan minulle hyvää elämää, mutta itseänsä voi tutkia myös tekemättä näitä muita juttuja.

Kuuntelin kirjaa ollessani lenkillä koirani kanssa, ja tämä, aika kirjan alkuvaiheessa oleva kohta kolahti. 

Nämä ovat kysymyksiä, joita tulee kysyä itseltään oppiakseen tuntemaan ja hyväksymään itsensä. Niiden on tarkoitus kirkastaa, ja syventää itsetuntemusta, ja siksi päätin kysyä niitä myös itseltäni. Muutamaan vastasin itselleni sisimpääni, sillä ne olivat niin henkilökohtaisia etteivät ne kuuluneet blogiin, osan jätin pois, koska en niihin tiedä vastausta, tai en halua myöntää itselleni että tiedän, koska vastaus saa minut surulliseksi, muutamat taas jätin pois, sillä tästä postauksesta olisi tullut pitkä kuin nälkävuosi. 

Jotkut kysymykset olivat helppoja, toiset saivat minut melkein kyynelehtimään (ne jätin pois). Tämä ei ole pelkästään katsaus itseeni, vaan koko elämääni. Tässä siis ne jotka uskalsin avata täällä blogissa;

1. Mikä hetki muutti elämäsi?

-Mieheni tapaaminen. Elämäni olisi kovin erilainen kaikin puolin jos emme olisi tavanneet. Olisin luultavasti palannut Suomeen huomattavasti aiemmin, koulutuksen puutteen vuoksi työtön, ja luultavasti yksin. En ikinä löytänyt yhteistä säveltä suomalaisen miehen kanssa, se tuskin olisi muuttunut... Tai sitten olisin jäänyt Englantiin pubityöhön, ja käyttäisin alkoholia huomattavasti enemmän kuin nyt. 

2. Miltä unelmani näyttää?

Se näyttää enemmän ja enemmän asialta joka on lähellä toteutua. Talo, valtava kasvimaa ja omavarainen elämä Romaniassa. 

3. Mitä pelkäät?

Ettei unelmamme toteudukkaan, ja huomaamme olevamme vanhoja, emmekä saaneet aikaan mitään mitä halusimme. Tai että se toteutuu, mutta olenkin katsonut sitä ruusunpunaisten lasien läpi, ja siitä tuleekin painajainen...

4. Mitä ilman et voi elää?

Seppoa. Kirjoittamista, musiikkia... Hassua, että uskon että pystyn elämään ilman ilman läheisiäni, ukkeliani, jopa ystäviäni... Uskon selviäväni niistä kaikista, en toki tuskitta, mutta Seppo... en edes uskalla ajatella... Joudun luultavasti suljetulle...

5. Mistä saavutuksesta tai asiasta elämässäni olen ylpein?

Että selvisin, niin tuskallista kuin se olikin, siitä tosiasiasta etten tule saamaan lapsia. 

6.Mitä haluan tehdä enemmän?

Laatia reseptejä, kokata, valokuvata, kirjoittaa, ulkoilla, harrastaa liikuntaa...

7. Mikä saa minut nauramaan?

Tahaton komiikka, Seppo, ukkeli, Brittikomediat... Suomalainen tv-viihde EI saa minua nauramaan, enkä voi sietää Putousta, Possea yms. 

8. Missä näen itseni viiden vuoden kuluttua?

Romaniassa, kastelemassa viiniköynnöksiä ja kuvaamassa kokkausvideota ison tammipöydän ääressä, lempeän tuulen heilauttaessa hiuksiani. Taustalla kanat kotkottavat ja hanhet kaakattavat Sepon ajaessa niitä takaa. Tirautan itkut joka kerta kun yhdestä kanoistani tulee päivällistä 😂

9. Mitä haluan harrastaa?

Valokuvausta. Kokkausta. Liikuntaa. 

10. Jos voisin muuttaa yhden osan menneisyyttäni, mikä se olisi?

En voi valita vain yhtä. Poistaisin kaikki osat, joissa kilpaa loukkasimme toisiamme suhteemme ensimmäisten vuosien ajan. Vaikka selvisimme, ja juhlimme tänä vuonna 18-vuotishääpäiväämme, ei se aina ole ollut helppoa. Menneisyydellä on haamut, jotka silloin tällöin liitelevät huoneeseen, jolloin ne on aina käsiteltävä uudelleen... 

11. Jos voisin muuttaa yhden asian maailmassa, mikä se olisi?

Lapsen oikeudet kaikille lapsille maailmassa. 

12. Mikä on intohimoni?

Ruoka, musiikki ja kirjoitus

13. Mikä on unelma-ammattini?

En enää unelmoi ammatista, tosin voisin harrastaa tätä blogia ammattina. Olen pian 42-vuotias, en malttaisi odottaa että voisin eläköityä siellä Romaniassa syöden kasviksia omasta maasta.

14. Minkä neuvon antaisin nuorelle itselleni?

Ei näin! 😂

15. Milloin viimeksi tein jotain mitä pelkäsin?

Kesällä. Pissasin ulkohuussiin jossa oli vain reikä lattiassa. Pelkäsin tippuvani sinne... 😂

16. Miten rentoudun?

Sauna, kuorinta... maski... Kylpylä... Ranta...

17. Riski, jonka olen ottanut, joka on kannattanut?

Uskoin parempaan, kun kukaan muu ei uskonut.

18. Mihin olen kyllästynyt?

Negatiivisuutta ympärilleen kylväviin ihmisiin.

19. Jos voisin muuttaa itsessäni jotakin, mikä se olisi? ja miksi?

Poistaisin kaikki autoimmuunisairaudet ja tulisin raskaaksi 😁

20. Kuka on menettänyt kunnioitukseni?

En halua sanoa... Ihminen jolle en koskaan uskonut käyvän niin...

21. Minkä uskon pysyvän aina ennallaan?

En ehkä minkään... No, minun ja ukkelin välisen yhteyden.

22. Missä nautin käydä?

Rannalla, saunassa, kylpylässä, metsässä, vessassa... 😂

23. Minkä puolesta tekisin melkein mitä vain?

Sepon, onnen.



24. Minkä menettämistä pelkään eniten?

Sepon

25. Mistä tunnen epävarmuutta?

Tulevaisuudesta

26. Mitä saapuu huoneeseen kun minä saavun paikalle?

Hermostunut introvertti joka ei tunne kuuluvansa joukkoon ja ärsyyntyy metelistä.

27. Mikä on mielestäni parasta ja huonointa ikääntymisessä?

Viisaus tulee iän myötä, huonointa on se että joka päivä, on vähemmän aikaa toteuttaa unelmia.

28. Jos voisin palata ajassa taaksepäin ja korjata jonkun ihmissuhteen, kenen kanssa ja miksi?

Erään ihmisen, jonka kanssa välit menivät muiden ihmisten tultua ne sotkemaan. Olisimme voineet selvittää asiat keskenämme, jos siihen olisi annettu mahdollisuus... Nyt se kuitenkin on myöhäistä. Liikaa on mennyt aikaa, ja liikaa tapahtunut...

29. Mitä teen tunteakseni olevani elossa?

Menen metsään ja ihastelen kauniita puita, etsin niistä hahmoja. Esimerkiksi tämä alla oleva kaatuneen puun juuristo; jos kuvaan sen toiselta puolelta, näyttää kuin siinä olisi mies hyppäämässä valtavan variksen selkään. 

Tältä puolelta katsottuna näen pitkänenäisen, isomahaisen menninkäisen työn touhussa 😁


30. Mikä inspiroi minua?

Viisaat ihmiset, ruoka ja ihmisten taidokkuus, musiikki.

31. Millaista on mielestäni hyvä elämä?

Omavarainen, rento elämä hyvien ihmisten eläinten😂 ympäröimänä, mahdollisimman pienillä huolilla varustettuna.

32. Elämäni kovin menetys?

mummi ja Michael Jackson. 
Itkin ehkä yhtä paljon molempia menetyksiä... 

33. Jos kuolisin tänään, miten haluaisin että minut muistetaan?

Huumorista, outoudesta, ruuasta... ehdottomuudesta, änkyryydestä, hyväsydämisyydestä, ankaruudesta... Haluan että minut muistetaan rehellisesti juuri tällaisena suhteellisen vaikeaselkoisena ihmisenä kuin olen.

Mitäs tykkäsit kysymyksistä?

Suosittelen ehdottomasti lukemaan, tai kuuntelemaan Karita Tykän HYVÄ ELÄMÄ-kirjan, ja vastaamaan näihin kysymyksiin. Kirjasta löydät siis huomattavasti enemmän kysymyksiä. Tässä on ehkäpä kaksi kolmasosaa niistä...

Nyt palaan kirjan pariin, mitä kaikkea muuta tulenkaan itsestäni oppimaan seuraavan kahdeksan tunnin aikana... 

Oletko sä lukenut Hyvä Elämä -kirjan? 

Tykkäsitkö?

2 kommenttia on "Millainen on riittävän hyvä elämä"
  1. Kiva tutustua suhun näin paremmin ♥ Tykkään myös Karita tyylistä monin tavoin!

    VastaaPoista
  2. ♥ . Kuuntelen kirjaa edelleen. Hidasta ollut, ei oikein pysty nyt keskittymään, kotona ainakaan kun tuo ukkeli pauhaa pleikkarille... Onneksi hällä sentään KAIT jatkuu vielä työt, saan vähän rauhaa :D :D :D Nyt hänkin oli karanteenissa kun sai myös flunssaoireita. Mä palaan nyt maanantaina töihin kahdeksi päiväksi, vaikka oireeton ollut jo pari päivää, mutta keskiviikkona pannaan kauppa kiinni kunnes pandemia on selätetty :(

    VastaaPoista

*