Ai, susta on tullut tommoinen - kun ruokabloggaaja ajattelee kattilan ulkopuolellakin

'Ai, susta on tullut tommoinen'. Näin kommentoi eräs pitkään seuraamani vaikuttaja kun puolustin ääneen k-r0kotteita. 'Eiköhän tuo maalittaminen riitä' kommentoitiin kun jaoin mielipiteitäni Ivana Helsinki-kohusta. 'Onko pakko koko ajan vaahdota sodasta?' sain hiljattain kuulla ihmiseltä, joka ei edes virallisesti seuraa minua Instagramissa, mutta muistaa katsoa kuitenkin stoorit päivittäin. Näitä "salaseuraajia" muuten riittää. Minusta se on kummallista. 

'Ennen sun tiliä oli kiva seurata'. Niin, ehkä taas joskus stooreissakin näkyy enemmän ruokalautasia kuin kansanmurhaa. Toivon niin kaikesta sydämestäni. Mutta myös ruokabloggaajalla on oikeus ilmaista mielipiteitä, ottaa kantaa ja puuttua tilanteisiin joilla on yhteiskunnallinen merkitys. 

Sitäpaitsi, jos nyt fiilataan pilkkua, blogini nimi on itseasiassa Kotigourmeeta ja elämän hiukkasia. Tämä antaa siis minulle "luvan" ajatella myös muuta kuin päivällistä. 

Mä fixaudun aika huolella niihin asioihin jotka koen itselleni tärkeäksi. Katselen niitä monelta kantilta, puhun aiheista kyllästymiseen (muiden, itse en kyllästy) saakka, niin kotona, töissä kuin somessakin. 

Minusta oli tärkeää tutkimuksiin perustuvaa tietoa r0kotteista, jotta mahdollisimman moni ottaisi r0kotteen, eikä haksahtaisi tubettajien "tutkimuksiin". Samoin minusta oli tärkeää jakaa tietoa tulevaisuuden harjoittelijoille, ja työntekijöille, sekä vaikuttajille tietoa siitä, mikä EI ole oikein työelämässä, palkkauksessa jne. 

Nyt, minusta on tärkeää jakaa tietoa, kammottavia kuvia, sekä painajaisia aiheuttavia tarinoita Buchan kansanmurhasta. Miksi? Koska me emme SAA ummistaa silmiä siltä mitä ympärillämme tapahtuu. Me emme VOI vain jatkaa elämää ja unohtaa heitä, antaa sodan vain olla ärsyttävää taustamelua, sellaista johon lopulta tottuu. Emme saa tottua. 

Emme saa ajatella kuin naapurimme; 'Jos olemme hiljaa, asia lopulta katoaa.' 'Miksi mun bensan hinnan pitää nousta?!' 'Miks mun pitää kärsiä?!'

Me nyt vaan joudutaan tässä ohella kärsimään, jos haluamme säilyttää demokratian, jos emme halua vaipua samaan diktatuuriin kuin venäjä, tai Pohjois-Korea, ja Kiina, ja Afganistan, ja ketäniitänyton. Meidän on yhtenäisesti taisteltava rauhan ja demokratian puolesta. Emme voi antaa Putinin kaltaisten diktaattorien tuhota sitä mitä olemme rakentaneet vuosikymmeniä. 

Ja meille tavallisille pulliaisille, jotka eivät voi lähettää ohjuksia Ukrainaan, meidän väline on informaatio. 

Jos mun jakama postaus saa yhdenkin, vain yhden ihmisen, joka aiemmin löysi oikeutuksia Venäjän hyökkäykseen, muuttamaan mielensä, niin mun paasauksesta on ollut hyötyä. 

Ukrainan sota ei ole ohitse. Se on vasta alkanut. Buchan veriteot olivat jäävuoren huippu. Tulemme näkemään paljon pahempaa ajan kuluessa. Eikä meidän tulisi odottaa sitä hiljaa. Meidän tulee pitää ääntä, jotta päättäjämme ymmärtävät tarpeen tehdä enemmän. 

Viestit solidaarisuudesta, kirkonkellojen soitto ja jumalanpalvelukset ei tee mitään Ukrainalaisten pelastamiseksi. Poliitikkojemme  on aika lopettaa sanahelinä, ja tehdä oikeasti asioita jotka auttavat. Aamen.