3 X Kuukauden kuva - Blogihaaste - Heinäkuu

 

Hei hei vaan. Niinhän siinä kävi , kun kesä- heinäkuun vaihteessa heittäydyin ihan hurlumhei ja julkaisin lähes kerralla kolme postausta, seurasi sitä lähes KAHDEN kuukauden tauko. Onneksi on instagram, messenger ja valokuvakansio, sillä muuten en kyllä muistaisi kaikkea. Kuukausi sisälsi ihan perusarkea, pelkoa, ja lopulta onnea. 

1. Arkikuva

Arkikuva oli yllättävän vaikea löytää. Ei siksi, että elämä olisi silkkaa juhlaa, vaan koska arki on aika samanlaista joka kuukausi. Arki menee puutarhassa, koirien kanssa, ystävien kanssa illastaen Ceaunpadan ääressä, jne. 

Mutta jotain uutta arkeemme tuli. Nimittäin rasvakeitin. Ukkeli on halunnut sitä pitkään ja sen oli nyt sellainen pakko-ostos kun se oli tarjouksessakin. Viikon ajan syötiin jumatsuga JOKA päivä uppopaistettuja ruokia, niin että minua alkoi jo ällöttää. Mutta kyllähän jotkut ruoat vaan ON parhaimmillaan uppopaistettuna, Airfryer, niin hyväkuin sekin on, ei ole sama asia. 

2. Kuukauden huippuhetki

Luonto on vaan aina minulle sellainen rauhaa ja iloa tuova asia, joten päiväretkemme Cascada Bucias vesiputouksille oli ehdottomasti kuukauden huippuhetki. Olisinpa saanut olla siellä pidempään, mutta muulla porukalla oli todella kova kiire johonkin. Tuntui hassulta että ajelemme reilun tunnin sinne, vietämme kirjaimellisesti 5 minuuttia siellä, ja lähdemme pois. Mutta, se viisikin minuuttia oli kiva hetki. 

3. Ei mennyt niinkuin Strömsössä

Meillä sattuu ja tapahtuu koirien kanssa, ja tällä kertaa vuorossa oli jälleen Maija. Maija alkoi käyttäytyä hyvin kummallisesti kuukauden puolessa välissä.

Se nukkui sylissä vaikka se muuten on vieteripupu, sen koko olemus oli surullinen, korvat lerputtivat päätä myöten, vaikka ne yleensä ovat sillä lailla sivulle sojottaen puoliksi lerpallaan. Maija oksensi sappinestettä. Kun Maija sitten aamiaisella jätti ruokansa syömättä, tiesin että nyt on tosi kyseessä. Tarkistin ikenet, ja ne oli turvonneet. Tietenkin oli sunnuntai. Otin Maijan sisälle, sillä Google antoi pahan ennusteen... 

Ja ennuste oli oikea, Maijalla oli parvovirus. Parvovirus on hyvin nopeasti etenevä koiran vatsatauti, joka voi tappaa koiran muutamassa päivässä. 

Luuytimessä virus tuhoaa valkosoluja ja vaurioittaa elimistön omaa immuunisysteemiä. Parvovirustartunnalle on tyypillistä veren valkosolumäärän voimakas lasku.

Ruuansulatuskanavassa tapahtuvat suurimmat vauriot. Koska virus tuhoaa suolinukan nopeasti jakautuvat solut, suolen seinämästä ei enää imeydy ruuan ravintoaineita. Seurauksena on voimakas vetinen ripuli ja pahoinvointi. Ruuansulatuskanavassa olevat bakteerit pääsevät tuhoutuneen suolenpinnan kautta verenkiertoon, ja suoli vuotaa verta. Koska virus on samanaikaisesti tuhonnut luuytimen valkosolut, elimistöllä ei ole keinoja hävittää infektiota suolistosta.

Parvovirus tappaa kahdella tapaa: ripuli ja oksentelu johtavat voimakkaaseen nestehukkaan ja kuivumiseen, shokkiin ja kuolemaan. Bakteerit leviävät vaurioituneen suolen kautta koko elimistöön, levittävät bakteerimyrkkyjä ja aiheuttavat verenmyrkytyksen ja kuoleman. -Koirakissaklinikka-

 Maijan rokotus oli unohtunut, sillä silloin kun veimme Maijan alunperin rokotuksiin, sillä oli matoja, ja ne piti hoitaa ensin pois. Koiraa ei tulisi rokottaa sairaana. Maijahan siis on katukoira, jonka ukkeli pelasti tuolta kylätieltä pikkiriikkisenä pentuna. Maijariepu on pienenikänsä aikana kohdannut kyllä aivan kohtuuttomia vastoinkäymisiä, vaan niin se, against all odds, selvisi tästäkin. Maija pidettiin toisista erossa, toisilla rokotus suojasi, eivätkä ne saaneet tautia. Maija kiikutettiin joka aamu tohtori Paiulle tippaan, missä se nesteytettiin ja se sai lääkkeitä. 

Kaiken pelon ja surun keskellä nauratti, kun Maijuli oli kuin laturissa; sitä mukaa kun nestepussukka tyhjeni, alkoi Maijulin korvat nousta ylöspäin. Se suru, sanokaa mitä sanotte, mutta se surullinen surkea ilme mikä Maijalla oli, muuttui taas terhakkaaksi ja iloiseksi. 

Maija on nyt täysin terve, ja saanut nyt myös sen rokotuksen. Jopa tohtori itse oli selvästi aavistuksen ihmeissään siitä että Maija selvisi, sillä Maijan sairaus oli jo edennyt veriripuliin. En tiennyt sitä, sillä kun nuo koirat saa täällä pihalla juosta päivät vapaana, en pääse tutkimaan niiden ulosteita, kuten jos ne olisi remmissä lenkillä. 

Rakas pieni Maijuli on taistelija, se ei anna periksi, ja meistä tuli Maijulin kanssa hyvin läheisiä tämän sairauden myötä. Maijuli halailee nyt enemmän ja juoksee syliin aamulla. 

Sellainen heinäkuu. Nyt pitäisi heti perään kirjoittaa elokuu. Elokuussa tapahtui niiiiin kivoja asioita, että en tiedä saanko Strömsökuvaa ollenkaan!

Kiitos kun olet mukana!!!

Muistathan seurata myös Instassa! @ casavisca