Kevätkuulumisia kasvimaalta

Heippa vaan sinulle joka tulit lukemaan kuulumisiani.

Blogissa on nykyisin aika hiljaista, mutta Instassa seikkailen päivittäin. Aloitin myös kuukausi sitten kirjoittamaan reseptiä mutta se jäi kesken, ja nyt en enää muista paljonko laitoin mitäkin ainesta, niin resepti joutuu odottamaan kunnes teemme sitä uudelleen.

Instagramin puolella seuraajani ovat päässeet seuraamaan ystävääni Penttiä, joka asuu naapuritalon kattokourussa. Pentti on pöllö, tarkemmin sanottuna minervanpöllö, johon liitetään kaikenlaista taikauskoa.

Jotkut suorastaan pelkäävät sitä, koska sanotaan että jos kuulee sen laulavan yöllä, on se merkki jonkun tulevasta kuolemasta. Pentti istuu meidän saksanpähkinäpuussa melkein joka päivä ja olen kuullut sen laulavan jo useasti. Jos minusta ei pian kuulu, tiedätte mitä tapahtui...

Pentti on kuitenkin puutarhurin paras ystävä. Se nimittäin nappaa maasta kasveja syövät viheliäiset kuoriaiset ja muut tuholaiset, hiiret sekä rotat.

Samaa ei voi sanoa näistä kavereista, jotka asettuivat juuri taloksi meidän etuoven karmiin. Sanoinkin miehelle että sooner rather than later tää tulee hävittää koska on vielä sellainen golf-pallon kokoinen... Tai ainakin oli tänä aamuna... Kuinkahan nopeasti se kasvaa?

Mutta kasvimaalle siis.

Tänä vuonna olen ollut ahkera ja istuttanut vaikka ja mitä:

Korotetulta avomaalta löytyy:

Karhunvatukoita, normi- ja punasipulia, valkosipulia, purjoa, selleriä, kesäkurpitsaa, basilikaa, vesimelonia, pinaattia, parsakaalia, persiljaa, timjamia, tilliä, salaatteja, retiisiä, purjoa ja mansikoita.

Kasvihuoneessa meillä on:

Tomaattia, paprikaa, chiliä, kurkkuja ja leikkopapuja.

Tomaatit ovat taistelleet elostaan, ja meinivät shokkiin istutuksen jälkeen. Luulin niiden kaikkien kuolevan, mutta loppujen lopuksi näyttää että 22 tomaatista menetämme vain 3. Loput ovat taistelleet itsensä henkiin.

Tuo kasvimaa on mun terapiahuone. Mä en tiedä mitään niin rentouttavaa kuin touhuta siellä, vaikka se kovaa hommaa onkin.

Nytkin sormet on mustana eikä lähtenyt kloritillakaan pinttyneet jäljet käsistä kitkettyäni rikkaruohoja pari tuntia. On minulla toki hanskojakin (kaikki 4 kpl vasemman käden hanskoja, ei aavistustakaan mihin niiden parit ovat kadonneet), mutta rikkaruohoist saa paremman otteen paljain sormin.

Ai niin, saan välillä kommenttia meidän kuivan näköisestä maasta. Se on savipitoista multaa, hieman haasteellinen, mutta vaikka pinta näyttää rutikuivalta, pinnan alla maa on kosteaa. Seassa on myös lampaankakkaa joten se on hyvin ravinteikas.