Heissuli.
Huh, miten kesä on hurahtanut kuin siivillä, ja kohta on jo lokakuu!!
Kiirettä on pitänyt, lomailtu, touhuttu kasvimaalla ja ja ja... Blogi on unohtunut kokonaan.
Someseuraajat ovat kuitenkin saaneet nauttia tai kärsiä touhuistani aktiivisesti, ja aloinpa jopa tehdä Youtubevideoita osoitteessa: Casa Visca Youtube.
Kasvimaalla on kesä mennyt hyvin, kunnes mies tuhosi tomaattitaloni, mutta siihen myöhemmin.
Saimme reilusti tomaattia, sipulia, salaatteja, retiisejä, paprikoita, vesimelonia ja kesäkurpitsaa, joka muuten pukkaa uutta satoa edelleen. Jos totta puhutaan, alkaa kesäkurpitsaa pilkistää jo korvistakin.
Lomailin myös Suomessa viikon, jonka jälkeen suuntasimme Mamaiaan rantalomalle. Mietin, että pitäisiköhän minun tehdä ihan oma turistina Oulussa-postaus, sillä näin Oulun tällä reissulla aivan eri valossa.
Oulu ei ollutkaan paska kaupunni, vaan siellä oli elämää; tori oli kehittynyt hurjasti, ja ihana Bootti-laivaravintola ilmestynyt myös. Olin todella positiivisesti yllättynyt.
Oulusta suuntasin suoraan Mamaiaan, tai, no Bukarestin kautta, mutta kuitenkin.
Haluan mainita muuten suuren iloni Norwegianin suorista lennoista Helsingistä Bukarestiin. Ne muuten loppuvat taas talven ajaksi, mutta näyttäisi että lokakuussa vielä pääsee, jos esimerkiksi Bukarestin kaupunkiloma kiinnostaa.
Tästä pääset kurkkaamaan Bukarestiin liittyviä postauksiani jos kaipaat ideoita: Bukarest-postauksia.
Kotiuduttuamme Mamaiasta, minua odotti shock horror-show.
Mieheni otti tomaattitaloni vahdittavakseen Oulun lomani ajaksi, siis VIIKOKSI, ja tarkoitus oli että kaveri kastalee ne Mamaian reissun ajan.
No, ei tarvittu kaveria, kun mies tuhosi koko sadon viikossa. Don't even ask. Tai no, kysytte kuitenkin. Hän unohti letkun päälle, ja huomasi sen vasta kun tomaattitalossa oli yli puoli metriä vettä. Ne hukkuivat.
Heille jotka kysyvät, miksei tehty sitä ja miksei tätä; tomaattitalohan on DIY maakuoppa, siellä ei ole lattioita, vaan se on kuoppa, jonne kasvit on istutettu, ja päällä katto. Maa on savinen multa. Kun se kastuu noin paljon, siitä tulee kuin suo, siihen uppoaa. Ei sinne voinut mennä esimerkiksi ämpäröimään sitä vettä pois. Se kaikki imeytyi maahan ja tomaattien juuret tukehtuivat.
Muutama paprika, chili ja kurkku selvisivät hengissä. Lisäksi pudonneista tomaateista kasvoi 9 uutta taimea, joita kokeilen nyt kasvattaa, ja toivon että lämpö riittää, jos maakuopan päätyihin laitetaan pressut. Istutin myös lisää kurkkua, salaattia ja retiisiä tomaattitaloon.
Olin niin vihainen, ja surullinen. En voinut käsittää miten huolimaton hän VOI olla. Jos itse lupautuisin huolehtimaan toisen omaisuudesta, harrastuksesta, kotieläimestä, tai ihan mistä tahansa, pitäisin siitä todennäköisesti jopa parempaa huolta kuin omastani. Olen kuitenkin jo toipunut ja hypännyt takaisin hevosen selkään, so to speak.
Kävin myös ystäväni Sannan kanssa uudelleen katsomassa vesiputousta, jolla vierailin aiemminkin muutama vuosi sitten.
Silloin vierailu oli kuitenkin superlyhyt, joten nyt otettiin kunnon exploring-reissu.
Rankkasateet olivat muuttaneet putouksen veden ruskeaksi, mutta sainpahan erilaiset kuvat kuin edellisellä reissulla. Teen tuosta reissusta oman postauksen koska siihen liittyy toinen extempore-seikkailu myös.
P.S Sannallakin on muuten Youtubetili, jota kannattaa seurata. Sanna tekee myös tärkeää työtä katukoirien hyväksi, ja postailee siitäkin usein. Sannan youtube-kanava.
Mitäs muuta...
Eipä juuri ihmeempiä, olen kuljaillut täällä kylillä, ja kuvaillut kirkkoja, mitäpä sitä muuta ateisti vapaa-aikanaan tekisi.
Koetan päivittää tännekin vähän useammin. Jospa naputtelen sen meidän seikkailun erakkoluostariin seuraavaksi...
Mukavaa loppuviikkoa sinulle!
Kommentit
Lähetä kommentti