Miten meni kolme viikkoa Romaniassa?

Mun oli tarkoitus tehdä ihan kunnon matkapostauksia kaikista eri paikoista missä käydään, mutta muutin mieleni. Miksikö? Koska suunnitelmat ja kohteet muuttuivat lennossa ja mm. Mamaiasta olen postaillut jo aiemmin mm. TÄÄLLÄ. Lisää postauksia eri puolilta Romaniaa kootusti TÄÄLLÄ . 

Tällä kertaa vietettiin oikeastaan suurin osa reissusta ukkelin kotikylässä, sillä meillä on siellä rakennussuunnitelmia. Oikeiden ihmisten löytäminen projektiin tuntui kuitenkin takkuavan, etenkin kun ukkeli unohti prioriteetit täysin ja keskittyi suurelta osin juhlimiseen, muorin paheksuessa vieressä. Lopulta löysimme oikean ihmisen hommaan kaksi päivää ennen lähtöä. Olisi ollut kiva todistaa edes katon rakennuksen alkua, mutta näillä mennään... 

Itselläni on tällä hetkellä pieni viha-rakkaussuhde tätä kaunista, mutta osin varsin rähjäistä pikku-kylää kohtaan; Rakkaus sen rujoon kauneuteen kaikessa minimalistisuudessaan...

Välillä täällä tuntuu että ollaan palattu vuosikymmeniä aikakoneella takaisin päin... Sunnuntaina kirkon kellojen soidessa
kylän vanhukset, ja osin nuoremmatkin kiskaisevat siistimpää yllensä ja lähtevät Jumalanpalvelukseen. Joka viikko.

Päätiellä sulassa sovussa sokkeloivat autot ja hevoset vaunuineen. Yöaikaan onnettomuuksia tapahtuu usein, jos vaunuihin ei ole laitettu heijastimia, sillä esimerkiksi Urechestin läpi kulkeva tie on pilkkopimeä

ja viha ihan vain siksi että paikkaan missä yövyimme, oli 20km matka ja kylästä ei löydy julkisia saniteettitiloja muuta kuin kunnantalosta missä nyt ei vain juosta pissalla, vaan ns. Turkkilainen wc. Toki ihmisillä kotonaan on wc:t ja kylppärit mutta oltiin enimmäkseen ukkelin serkun patiolla, missä prinsessoille ei suotu ajatusta vessarintamalla... Muori kun on vähän sellainen prinsessa joka osaa juuri ja juuri kyykkypissata kusematta kintuille, eikä kestä minkäänlaisia epämiellyttäviä hajuja, tai edes ajatusta siitä miltä siellä wc:ssä saattaisi ehkä haista, kakomatta. 

Tämähän asia luonnollisesti muuttuu kun prioriteetti 3, heti sen katon ja ikkunoiden jälkeen, on talossamme wc... makkari ja keittiö, jolloin voin paeta JOHONKIN kun en jaksa napottaa ukkoporukassa jossa LÄHES kukaan ei puhu minun tuntemaani kieltä. Olen luvannut että ennen kuin nämä vaatimukseni talostamme täyttyvät, en astu jalallanikaan tähän kylään. Edes lomalle.

Tässä hetkessä se ei kuitenkaan auttanut, ja aiheutti muutamankin raivokohtauksen, joista yhden jälkeen marssin jo lähimmälle juna-asemalle tarkoituksena matkustaa Bukarestiin viettämään loppuloma jossain butiikkihotellissa kattorahoillamme YKSIN😁. Lopulta ukkeli puhui muorin ympäri ja lähdettiin heti seuraavana päivänä kohti rantalomakohde Mamaiaa. 

No, eihän seKÄÄN mennyt niinkuin Strömsöössä; hotelli, odotetusti, päivää ennen varattuna, ei vastannut sitä hintaa mitä siitä maksettiin, vaikka parvekkeelta olikin mukavat maisemat. 

En ole ehkä koskaan nukkunut niin huonosti, nähnyt yhtä apinamaisesti käyttäytyviä asiakkaita aamiaisbuffetissa (mikä ei myöskään vastannut hulppeita kuvia), enkä niin huonosti toimivaa hissiä. Hotellissa kun on 13 asuinkerrosta, ja pieniä kuuden hengen hissejä tasan kaksi kappaletta. Aamiaisen aikaan ja illalla hotellin ylimmässä kerroksessa olevan Sky View baarin auetessa hisseillä oli ruuhkaa niin, että odotimme parhaimmillaan hissiä 12 minuuttia. Ei ihme että hissien läheisyyteen on sijoitettu useampia nojatuoleja... Ilmastointilaite piti sellaista meteliä että se oli sammutettava jos meinasi saada nukuttua silmäystäkään, ja altaalla olevista lepotuoleista sinkoilivat ruuvit niihin istuttaessa. 

Minulle kuitenkin tärkeintä oli aurinko, ja uimaranta joka sijaitsi n. 50 metrin päässä hotellin takaovelta. Rantakaan ei ollut Navodarin veroinen, vaan roskia oli joka puolella ja vedessä runsaasti vihreää levää. Pehmustetut lepotuolit hotellin asukkaat sai maksutta.

No, ei kaikki ollut doom and gloom, hotellin läheisyydestä löytyi aivan upea terassi, jossa söimme melkein joka ilta! 

La Pestisorul - Terasa Pescareasca- Mamaia

Kävimme myös jo pari vuotta sitten löytämässämme Ravintolassa Constantassa, syömässä lisää meren eläviä...

Tää on sellainen paikka jossa just SUN on pakko käydä, jos näille nurkille eksyt. 

Aqua by The Sea, Portul Tomis, Constanta

Nautittuamme tämän superherkullisen illallisen, palasimme takaisin notkumaan Mamaian kaduille, missä muori sitten otti ja könysi ihan suoralla tiellä, EIKÄ se johtunut humalatilasta. Selatessani kävellessä kännykkää (as you do...?!), astuin korkkarisandaaleillani jonkun karkkituubin kannen päälle, ja loppu on historiaa. Olisi voinut käydä huonomminkin. Löin nimittäin KUULEMMA melko mojovasti myös pääni asfalttiin (en tuntenut sitä, nilkkaan osunut kipu overtook kaiken muun), rikoin kyynärpään ihon, ja kaaduin koko painolla vääntyneen nilkkani päälle ja nivelsiteethän siinä meni. Asfaltin ja sandaalin remmin yhteiskitkan seurauksena sain ihan kunnon haavat myös nilkkaan ja verta tulvi nilkasta koko matkan hotelliin. Että sellainen reissu. Perkele. Hei, kyllä nyt saa kiroilla.

Siihen oikeastaan loppui allekirjoittaneella kaikki hauskuus. Nyt en päässyt kyykkypissalle enää lainkaan, enkä edes juoksemaan asemalle karkuun, joten päädyin makaamaan viimeiset päivät perhetuttujen olohuoneen vuodesohvalla ukkelin "hoitaessa asioitaan" kylässä, ja ne muutamat grilli-illat mitkä vielä pidettiin ennen lähtöä, muoria kuskattiin taksilla n.10 km:n matkan päähän vessaan aina kun muori halusi. Se ehkä pelasti avioliittomme 😂😂😂

Loman alkupuolella tehtiin myös päivän visiitti Slanic Moldovan upeissa maisemissa sijaitsevaan Spa kompleksiin, CASA CREANGAAN. Tarkoitus oli mennä pariksi päiväksi, mutta olimme jälleen viime tipassa eikä siellä ollut tilaa. Yövyimme siis Onestissa. Kävimme tässä kylpylässä myös edellisvuonna. 

Tänä vuonna osui hieman tuulinen ja pilvinen päivä, mutta kylpylän ihanat suola-altaat ja saunavalikoima pelasti auringon puutteelta. Spassa on ihan oikea suomalainen sauna kiukaineen, infrapunasauna ja Turkkilainen sauna. Suolavesialtaat löytyy niin ulkoa kuin sisältäkin, ja niissä kelluu mukavasti veden pinnalla tekemättä yhtään mitään. Toivoin psoriasiksen ihmeparannusta, mutta valitettavasti siiderimäärä mitä reissulla nautin painoi vaa'assa enemmän kuin suolavesi... ja aurinko... 

 

Eli siis sekään lupaus ei mennyt niinkuin elokuvissa. Vaikka ruokapuoli minulla oli melko hyvin kuosissa, ne sokeripommisiiderit... Kadonneet läiskät eivät onneksi palanneet mutta ne viimeiset pari ovat nyt todella pahassa kunnossa.

Tänään napsaisin siis taas 'ENNEN' kuvan pahimmasta, ja nyt katsotaan miten kauan menee palattuani takaisin ketoruokavaliolle, että iho paranee. 

Täytyy sanoa että reissu ei mennyt kyllä yhtään suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli käydä Transylvanian henkeäsalpaavissa maisemissa, ja viimeinkin siellä Draculan linnassa missä en VIELÄKÄÄN ole käynyt, mutta tää nyt meni näin. 

Nyt en vain malta odottaa että pääsen taas reseptien pariin,  ja kuvaamaan uuden uutukaisella Olympus PEN E-PL9:lläni, jota pääsin jo lomalla vähän testailemaan. Tulen kokkailemaan myös vanhoja reseptejäni uusiksi jotta saan niihin laadukkaammat kuvat. 

Tulossa on mm. ihana Ricotta-juustoresepti, heti kun pääsen kinkkaamaan kauppaan ostaan juustoharsoa... 

Sienireseptit olisivat niiiin ajankohtaisia, mutta eipäs sitä metsään mennä tällä koivella. Ehkä se paranee suppiskaudeksi, lohduteltiin minua Instagramissa... 

Ehkä. 

Ihanaa syksyn alkua sinulle! 💋