Eilen minulle tapahtui herääminen.
Olen paiskinut viime kuukaudet töitä reilusti yli jaksamiseni, ja joulun pyhinä väsymys alkoi viimein painaa ihan kunnolla. Olin itkuinen, kärttynyt ja nukuin kahdet päikkärit kaikkina vapaapäivinäni. Univelkaa se ei kuitenkaan kuitannut.
Olin niin väsynyt että välillä hengittäminenkin tuntui suurelta urakalta. Töistä kotiin tullessa en kuitenkaan mennyt nukkumaan, vaan selasin sometilejäni yömyöhään. Aamulla tsekkasin ensimmäisenä sometilini, ja istuin niitä selailemassa koko aamun, yhtäkkiä havahtuen siihen etten ehdikkään käyttää koiraa kuin pikaisella lenkillä.
Bussimatka töihin meni somessa, muutaman kerran kotimatkalla missasin jopa bussipysäkin somen takia ja jouduin kävelemään pidemmän matkan kotiin. Tupakointini lisääntyi, koska työpaikan takatiloissa ei ole kenttää enkä voinut viettää taukoa ilman sosiaalista mediaa. Työajalla en kuitenkaan puhelinta räplännyt.
Eilen kävin keskustelua instagramin viestiosiossa erään lempparitilin tyypin kanssa. Hän piti sometaukoa ennen joulua samasta syystä. Hän usein laittaa viestiä ja on ilmaissut huolensa jaksamisestani pariin otteeseen. Hän on haistanut sen keskusteluistamme. Tuikituntematon ihminen.
Päätettyäni viesteilyn, istuin sohvalla tovin, mietin kaikkia asioita ja tehtäviä, mitkä minulla jää tekemättä päivittäin sosiaalisen median takia...
Lopulta päätin; some menee kiinni 31.12. Maisteltuani kuitenkin ajatusta koko päivän, kysyin illalla itseltäni että MIKSI odottaa 31.12? Enkö voi vain poistaa sovelluksia puhelimesta nyt, heti?
Ja niin minä ne poistin.
Tilit ovat siis olemassa, ja tulen palaamaan jossain vaiheessa (viikko-kuukausi, tai jotain siltä väliltä...), toivottavasti laadukkaammalla kontentilla, paremmilla kuvilla kun nyt mulla on viimein aikaa oikeasti opetella toi kamera, mutta poistin sovellukset puhelimesta, jottei jatkuva piipitys ja ilmoitukset häiritsisi taukoani.
Tulen siis jakamaan kokemukseni täällä blogissa. En toki päivittäin, mutta ehkä viikkokatsaus olisi hyvä? We shall see...
edit:1.1.2020 Changed my mind... Jaan nämä katsaukset blogin fb-sivulle, mutten yhteisöihin. Näin pysyn kuitenkin lestissäni ja poissa itse kanavista...
Tänään halusin rakentaa tälle kokeilulle pohjan, sen lähtötilanteen. Katsoa rehellisesti itseeni ja hyväksyä someaddiktioni vakavuus.
 |
| Laskut kerääntyivät hyllyn reunalle kun en somelta löytänyt aikaa niiden hoitamiseen. En myöskään somelta löytänyt aikaa tehdä uusista laskuista e-laskuja... Tämä nyt otettu haltuun... |
Tunne oli sama kuin silloin kun ei ole yhtään tupakkaa talossa. Rintaa ahdisti. Joka minuutti joko vilkaisin puhelintani tai mietin miten haluaisin jakaa tämän tuntemuksen heti sosiaalisessa mediassa. Luin Iltalehteä, ja sormeni syyhysivät jakamaan juttuja sometileilläni; ETENKIN uutisen lemppariaiheeni 'Beyond Meatin' lisäaineskandaalista. En jakanut.
Lopulta tein jotain mitä en ole tehnyt pitkään aikaan; katsoin kokonaisen tv-ohjelman koskematta puhelimeen, jonka jälkeen menin nukkumaan selaamatta ensin instagramia.
Tänään kävin pitkän lenkin koiran kanssa, ja koko lenkin mietin kaikkia asioita mitä haluaisin jakaa just nyt sosiaalisessa mediassa.
 |
| Sepolla on karvanlähtö -se ei ole kaltoinkohdeltu, kaksi Prisman kassillista viikossa... :D |
Minulla on vieroitusoireita.
Oikeasti, Mikä pelottava ajatus.
Oletko sä laskenut aikaa mitä vietät somessa?
Mä olen aika innoissani siitä mihin kaikkeen mulla on nyt enemmän aikaa...
Toivotan teille kaikille ihanaa Uutta Vuotta!
Voikaa hyvin, ja pitäkää huolta toisistanne...
kasvotusten.
Ajatuksia herättävää pohdintaa, itsekin miettinyt somettamiseen kuluvaa aikaa. Nyt kun some on osa työtäni, se vie aikaa entistä enempi ja siksi mä vapaa-ajalla jätän puhelimen tarkoituksella kotiin kun lähden tai vien sen pois näkyvistä jos katson vaikka telkkaa.
VastaaPoistaTsemppiä somettomuuteen, kiva kuulla sun ajatuksista sen aikana!
Niin, some kun on iso osa myös blogini markkinointia, ei sitä voi jättääkkään, mutta on kyllä pakko opetella aikatauluttamaan tämä homma.
VastaaPoistaVaikeaa on ollut. Huomaan nyt plärääväni iltapäivälehtien sivuja. Olen kyllä nyt niiiin kartalla maailman turhista tapahtumista ettei ole tosikaan :D
Kirjalle en edelleenkään ole löytänyt aikaa. Olo on levoton, ei pysty keskittymään oikein mihinkään... Kyllä mä taidan muutaman viikon tätä jatkaa, on kyllä silmiä avaavaa huomata miten addiktoitunut sitä on.
Ihanaa Uutta Vuotta! Tuokoon se mukanaan onnea ja menestystä!
Tsemppiä taukoon ja somea vähemmän kaipaa meistä kyllä jokainen, se voi viedä ja niellä kaiken. Sydämellistä uutta vuotta Hanna. <3
VastaaPoistaKiitos, ihana <3. Tiukassa on ollut. Jätin messengerin toimintaan kun sen kautta jutellaan äidin kanssa, ja eilen aivan huomaamatta aloin selata kavereiden stooreja sen kautta kunnes yhtäkkiä huomasin että tässä sitä taas mennään. Tuo iltapäivälehtien pläräys nyt osoittaa että se on mun addiktio sitä luuria näprätä, syystä tai toisesta. Nyt yritän jättää ne lehdet lukematta. Kohta olen tynnyrissä enkä tiedä enää mistään mitään :D
VastaaPoistaSain kun sainkin luettua kirjan uuden vuoden päivänä, koskematta puhelimeen! Se on jo saavutus. Ja onhan tuo blogikin sosiaalista mediaa, mutta se on kuitenkin samalla tavallaan työtä, vaikken kamalasti yhteistöitä teekkään enkä juuri ole palkkaa siitä saanut. Mutta myös blogi on kärsinyt tuosta hömppäsometuksesta, minulla olisi huomattavasti enemmän aikaa kuvata ja testata uusia reseptejä jos en nyhväisi sohvan nurkassa tykkäilemässä kaikkien muiden resepteistä :D
Mukavaa viikon jatkoa sinulle ja kaikkea ihanaa uudelle vuodelle!