Aaton aattona ukkeli suorastaan VAATI että käydään ravintola Long Wallissa Annankadulla. Long wall on ollut lemppari-kiinalainen meille jo pitkään, jos halutaan mennä syömään ihan A La Carte-tyyliin. Ruuat ovat supermaukkaita, ja mausteita on käytetty oikein; vertauskohteena halpis-Kiinalaiset joissa kaikki soossit maistuu samalle... suolalle.
Long Wall on saanut TripAdvisorissa ja muilla ravintola-arvostelusivustoilla enimmäkseen huonoja arvosteluja, enkä voi käsittää miksi. Neljän ja viiden tähden arviot ovat lähes poikkeuksetta ulkomaalaisilta, missä saattaa piillä vastaus tähän ilmiöön. Suomessa niin moni Kiinalainen ravintola on 'muokannut' annoksensa niinsanotusti Suomalaiseen makuun; Kiinalaiseen ruokaan kuuluvat aromit ja erikoisemmat mausteet kadotetaan suolan alle, ja tähän on Suomalainen suu totutettu. Long Wall tarjoaa ehkäpä liian autenttisia makuja...? ja monen makuun liian kalliiseen hintaan.
Long Wall ei suinkaan ole halvimmasta päästä, mutta mä olen ainakin valmis maksamaan hyvästä ruuasta.
Myös tarjoilijat ja omistaja ovat saaneet negatiivista palautetta monissa arvosteluissa mm. hymyilemättömyydestä. Meidän kokemus on ollut joka kerta hyvä. Toki he ovat ensin varsin vakavan oloisia, mutta se nyt vaan on Kiinalaista kulttuuria; tuntemattomille ei hymyillä (googlaa vaikka 'chinese don't smile' ja löydät noin 370 000 tulosta aiheesta). Kuitenkin kun heidän kanssaan pääsee keskusteluun, avautuvat he nopeasti, ja se hymykin vielä löytyy. Tälläkin kertaa saimme tarjoilijasetän hymyn korvasta korvaan kun hän saapui noutamaan lautasia; hän kun varoitteli että tilaamme aivan liikaa ruokaa, emmekä tule jaksamaan syödä niistä puoliakaan. Lautaset olivat tyhjiä.
Onneksi etninen tarjonta ainakin Helsingin alueella on alkanut pikkuhiljaa laajentua ja erikoistua ja Kiinalaiset ravintolatkin uskaltavat alkaa erottumaan toisistaan ns. alueellisiin alalajeihin.
Long Wall erikoistuu Kantonilaisiin lempeän mausteisiin ruokiin, kun taas vaikkapa Setsuanin keittiössä chili ja vahvemmat mausteet ovat pääosassa.
Tällä kertaa tilasimme kaikille yhden hengen set menut ja lisäksi mm. paistettuja nuudeleita possun, rapujen ja kasvisten kera, mustekalaa ja jättikatkarapuja, sekä rapusipsejä. Suosittelen myös tilaamaan specials-puolelta Pekingin ankkaa lettujen, kurkun, kevätsipulin ja hoisin-kastikkeen kanssa. Me ei tällä kertaa raaskittu sitä ottaa, mutta en tee sitä virhettä toiste. Maaaaailman parasta!
Long Wall tarjoaa myös ihan sairaan hyvän Peking-keiton (Hot&Sour soup), jota ei voi edes verrata buffet-Peking-soppiin, joissa maistuu vain, kuten jo aiemmin mainitsin; suola. Keitossa on mukavasti sattumia ja se on juuri sopivan tulinen, eikä tulisuus peitä alleen muita makuja. Suosittelen ehdottomasti tilaamaan.
Peking keitto kuuluu myös omiin bravuureihini, tsekkaa resepti TÄÄLTÄ .
Me ei lopulta jaksettu syödä jälkkäreitä ollenkaan, joten kerroimme tarjoilijalle ettei niitä tarvitse valmistaa turhaan. Tosin koska ne kuuluivat set menuuseen, jouduimme niistä maksamaan. Loppulasku 2 viinilasin, 3 oluen, ja pienen Sakekannun kanssa oli 178€ eli 60€/henkilö. Ja joka sentin arvoinen.
Jos olet kulmilla, uhmaa huonoja arvosteluja ja kokeile.
Kommentit
Lähetä kommentti