Ketokuulumisia - haasteita ja onnistumisia

On aika jälleen pitää pientä palaveria... Että miten meni niin kuin omasta mielestä?
Ukkeli on kellahtanut totaalisesti ketokelkasta ja kelkka huristelee yksin alamäessä silläaikaa kun ukkeli vetelee ranskanpottuja, vehnäleipää ja leivoksia joka päivä. 

Arvatkaa ottaako kupoliin? 

No kyllä ottaa!

Eikä pelkästään siksi että saatavillani on koko ajan kaikenlaista moskaa, mitä en halua syödä, vaan siksi että samaan aikaan sillä on ihan helkutin huono olla. Vatsa- ja suolisto-oireet ovat palanneet ja paino noussut. Ärsyttää ettei hän saa nyt kiinni sitä kelkkaa, ärsyttää niin suunnattomasti.

Perjantaina tuli kuitenkin itsellä mitta täyteen omasta "pelleilystä". Olo ei vaan ollut hyvä. 

1. Podin ketoflunssaa jo toista viikkoa, 
2. päätä särki jatkuvasti.
3. Psoriasis Ei osoittanut minkäänlaisia parannuksen merkkejä - kolmen viikon tauko oli saanut kaksi viimeistä läiskää lehahtamaan takaisin tulehdustilaan.
4. Vaikka olinkin pääpiirteittäin palannut ketoruokavalioon jo useampi viikko sitten kolmen viikon tauon jälkeen, join edelleen siiderin parina iltana viikossa, söin leipäpalasen (x3) siskon ollessa kylässä, jätskiä Hietsussa... sellaisia "pikku"fuskauksia, joilla oikeasti oli varsin suuri merkitys.  

En luultavasti ollut päässyt ketoosiin asti kertaakaan vaikka olin jo useamman viikon ollut "muka" kelkassa. 

Viikottaiset cheatit ei-vaan-toimi. 

Oikeastaan kenenkään joka pitää cheat-päivän kerran viikossa, ei tulisi laulaa ympäristöllensä olevansa ketoruokavaliolla. Siitäkään huolimatta että paino jatkaisi tippumista. 

Mitä todennäköisimmin et edes ehdi alkaa tuottamaan ketoaineita ennen kuin seuraava perjantaipullo sanoo tsup. Sitäpaitsi se antaa täysin väärän kuvan MUILLE tästä ruokavaliosta. 

That said, kolmen viikon loma Romaniassa häämöttää... 😓

Kestääkö kantti tällä kertaa? 

Ei takuulla kestä. Alkoholia tulee varmasti nautittua, ja niin kuin minä toivoisin helposti voivani valita kuivan sokerittoman viinin, ei siellä pikkukylän peruskuppilassa ole kuin yhtä viiniä, joka täällä Suomessa istuisi jälkiruokaviinihyllyssä makeutensa vuoksi. 
Vahvaa alkoholia en juo, eli kossyvissyt on poissuljettuja. 
Toisaalta se pikkukylän kuppila on ukkelin serkun mesta, jospa hän katselisi sormien läpi jos haen kaupasta oman viinipullon...😂

Aion kuitenkin viimeiseen asti vältellä viljoja ja sokereita RUUISSA. 
Better than nothing? No, ei se loma ketoosissa mene, mutta en aio siitä potea morkkista... PAITSI jos psori nyt oikeasti räjähtää käsiin, niin silloin kyllä ketuttaisi... kaikki se työ... 

But it's not all doom and gloom... Kaikesta pelleilystä huolimatta kiskaisin viime viikolla jalkaani 26-tuumaiset skinnyt! Keskivartalomakkarasta on pian, PIAN muisto vain. Pitäisi vain nyt jaksaa alkaa urheilla. Mulla on kaikki välineet, vaatteet, painot, jopa laadukas juoksumatto, mutta... mä tarvin sparraajan. Sen joka hitto potkii mua kirjaimellisesti tälle pienentyneelle peppuselleni ja PAKOTTAA hommiin. Huoh!

Ukkeli aikoo ottaa Romanian reissulla allergiatestit, Suomessa kun hän ei ole vakavista oireistaan huolimatta saanut hoitoa, mistä kirjoitin aiemmin mm. TÄÄLLÄ. Voi olla että otatan myös itse verikokeet; olisi mukava verrata niitä edellisvuoden karmiviin tuloksiin mistä olen kirjoittanut mm. TÄÄLLÄ. 

Palattuamme lomalta on tekosyyt heitettävä romukoppaan. Tarkoitus on tällä reissulla viimein saada talonrakennusprojekti taas käyntiin, ja sen jälkeen alkaakin sellainen säästökuuri että viikonloppuhubat on historiaa, shoppailut karsitaan ihan vain välttämättömiin ja kaikki ylimääräinen menee säästöön. Pohdimme jopa muuttamista edullisempaan asuntoon, mikä saattaa tarkoittaa sitä että joudumme luopumaan saunasta 😢. Mutta kaikki se on sen arvoista kun saamme astua omaan kotiimme Romanian maaseudulla...joku päivä.

Keskityn siis täysin oman terveyden ylläpitoon, sekä tulevaisuuteen, oikeaoppisella ruokavaliolla sekä paiskimalla töitä niin paljon kuin jaksan, kuitenkin huolehtimalla etten pala loppuun. 

Ukkelikin lupailee että loman jälkeen hänkin ottaa niskasta kiinni itseään. Siinä häntä auttaakseni, on minun kaivettava aivonystyröistäni ideoita työpaikkaruokiin, jotka säilyvät repussa, ja jotka voi syödä helposti, vaikka kaivinkoneessa istuessa. Tämä onkin ollut yksi merkittävimpiä syitä siihen, miksi ukkeli tipahti kelkasta in the first place. Kyllästyminen samoihin lounaisiin. Itsellä on ollut helpompaa, sillä teen enimmäkseen iltavuoroja, jolloin minulla on koko aamupäivä aikaa tuunailla itselle mitä hienoimpia eväitä. 

Sellaisia ajatuksia tältä päivältä. Ja vastauksena itselle esittämälleni kysymykselle tekstin alussa: olisi se huonomminkin voinut mennä. 

Tulossa kana Cordon Bleu reseptiä pian! Watch this space! Ihania ja aurinkoisia päiviä sinulle!