Rakkaudesta Romaniaan; Kaupungista maalle - Tuleeko tästä meidän uusi koti?

Edellisessä kirjoituksessa, lomamatkallamme Romaniaan, vierailimme häissä , ja juhlien loputtua matka jatkui kohti ukkelin kotikylää. Pysähdyimme matkalla syömään, siis sillä lailla aamukolmen maissa terassiravintolaan.

Romaniassa parasta on se että tällaiset ravintolat ovat auki läpi yön. Myös alkoholia saa ostettua keskellä yötä kaupasta. Ei sillä että usein tulisi tarvetta, mutta tällä reissulla tuli.

Mukanamme oli ukkelin veli naisystävineen sekä pariskunta joka oli myös ollut ystäviemme häissä, ja ukkeli tilasi meille kaikille lihakeitot (Romaniassa on PAKKO syödä keittoja! Out of this world!), ja pääruuaksi upporasvassa paistettuja sian aivoja, mikä on perinteinen Romanialainen herkku, jota ukkelin on saatava joka reissulla.

Olen itse aiemmin vain maistanut tätä kerran, mutta mielikuva siitä mitä olin syömässä ei antanut periksi. Tällä kertaa söin lähes koko annoksen, ranskanperunoita lukuunottamatta. Ei ne minusta mitään erityistä herkkua olleet, kaikenhan saa maistumaan hyvältä kun sen paistaa rasvassa, eikö? Luulen silti että kiintiöni sian aivoista on nyt täynnä pitkäksi aikaa, ellei jopa ikuisesti. 😂

Tosiasiassa suostuin ottamaan annoksen vain jotta saisin siitä kuvia. Rakkauteni kaikkeen romanialaiseen sai kolauksen viime aikojen Silja Linen ruokien alkuperästä alkaneesta kohusta. Toki olen sitä mieltä että tulisi tarjota kotimaista lihaa jos sitä on tarjolla, mutta Romania nostettiin turhaan kohussa esille jotenkin likaisempana ja epähygieenisempänä lihantuottajana, kun tosiasiassa he ovat yksi suurimpia siantuottajia Euroopassa.

Romaniassa myös suuri osa viljelijöistä ja tilallisista tuottavat luomua. Toivomme kovasti että tilanne ei muuttuisi, mutta ilmeisesti Kiina hätyyttelee Romanian lihamarkkinoita, millä voisi olla katastrofaaliset vaikutukset Romanian agrikulttuuriin.

Terassilla ukkeli törmäsi vanhoihin ystäviinsä, ja päätti ettemme me palaakkaan hotelliin. Nukahdettuani kuuden aikaan aamusta pöytään, päätti ukkeli varata minulle huoneen yläkerran motellista, missä sitten nukuinkin pari tuntia.

Herättyäni palasin terassille missä sama porukka istui edelleen, kukaan ei ollut nukkunut silmäystäkään. Hyppäsimme autoon ja viimein matka jatkui ukkelin kotikylään, missä oli edessä koko päivän kestävät bileet, jonne koko kylä oli tervetullut.

Ukkeli soitti tutulle Romani-ystävälleen, ja pyysi hoitamaan paikalle Romani-bändin. Bändin alettua soittaa, alkoi pikkuhiljaa uteliaita päitä ilmestymään portille, eikä aikaakaan kun he jo uskaltautuivat mukaan.

Toisen tuttavan hän lähetti hakemaan nuoren vuohen, josta keiteltiin rautapadassa ihan järjettömän herkullinen pataruoka.

Päivä oli pirun kuuma, ja koska luulin nukkuvani edellisen yön hotellissa, en ollut varautunut 35 asteen helteeseen. Lopulta pyysin ukkelin serkulta sakset ja leikkelin farkuistani lahkeet pois. Done.

Kellon lyödessä seitsemän illalla, oli ukkeli viimein valmis nukkumaan ja saimme nukuttua ainoat kunnon yöunet tänä yönä.

Edessä oli pitkään odotettu maanantai. Pitkään odotettu siksi, että meillä on pieni suuri unelma, joka itseasiassa sai alkunsa jo vuonna 2010. Sitten tapahtui elämä, ja unelmamme ottivat hetkeksi uuden suunnan, tai, no, moneksi vuodeksi jopa. Mutta viimeisen parin vuoden aikana olemme palanneet alkuperäiseen suunnitelmaan ja miettineet miten se voitaisiin vielä toteuttaa.

Tämä talo sai alkunsa jo kymmenen vuotta sitten, ja se on maannut koko tämän ajan tyhjillään ja keskeneräisenä. Nyt haluaisimme sen saada valmiiksi, mutta osa rakenteista on uusittava. Tarkoitus oli hoitaa rakennusasioita ja tarkistuttaa papereita, mutta jälleen meidän superonni kohtasi... maanantai olikin pyhäpäivä, ja toimisto oli kiinni. Tiistaina olisimme jo Bukarestissa lentokentällä kun toimisto aukeaa. Jälleen turha reissu. Ukkelihan kävi jo kuukausi sitten yhden turhan reissun, kun velipoika ei saapunutkaan paikalle allekirjoittamaan papereita. Tää on niin tätä!

Päätimme jälleen koota ystävät kokoon ja pitää grilli-illan. Saadaksemme kunnon lihat ja kasvikset, lähdimme ostoksille Adjudiin mistä löytyy useita lihakauppoja ja suuri maalaismarketti.

Pyysin saada ottaa kuvia lihakaupasta ihan samasta syystä kuin mitä aiemmin mainitsin. Kauppa oli puhdas, kaikki tasot hohtivat kirkkaina, meitä palvelleella lihamestarilla oli hanskat kädessä käsitellessään lihaa, ja hän vaihtoi hanskat siirtyessään makkarapuolelle. Yllä olevassa kuvassa näkyy seinällä hygieniaohjeet ja kortti mihin merkitään mitatut lämpötilat päivän aikana.

Ostimme kaupasta possun fileitä, raakamakkaroita ja Mici-makkaroita joista kirjoitin reseptin TÄÄLLÄ .

Maalaismarketti oli sulkeutumassa, mutta muutama koju oli vielä auki, mistä ostimme ihanan makeita luomutomaatteja, sipulia ja kurkkua, joista teimme yksinkertaisen mutta maukkaan salaatin joka maustettiin viinietikalla, oliiviöljyllä ja suolalla.

Ystävämme kävi vielä nappaamassa kotoaan fermentoituja kasviksia ja feast was done!

Ihana ilta kaikenkaikkiaan, enkä malta odottaa seuraavaa reissuamme.

Kuten sanoin, tää oli tältä erää viimeinen ilta Urechestissa, ja lähdimme hotellia kohti vasta puolen yön aikaan. Herätys oli kahdelta aamulla, jolloin tuttava-taksikuskimme tuli meidät noutamaan jälleen neljän tunnin ajomatkalle.

Hieman huolestutti jälleen ilmestynyt valtava myrsky yhden aikaan aamuyöllä, mistä muuten allaoleva kisu antoi jo vinkkiä illan aikana tuulen jo voimistuttua. Myrsky kuitenkin oli hävinnyt kun kahdelta heräsimme, eikä siitä ollut taaskaan vesipisaraakaan jäljellä kadulla.