Asioita, joita ketogeenista ruokavaliota noudattava ei halua kuulla

Okei, vähän raflaava otsikko, mutta kyllä se totuuttakin vähän mukailee...

Minun matkani kohti terveyttä ja vatsamakkarattomuuta alkoi jo vuonna 2017, kun aloin vihdoin uskoa että viljat pahentavat autoimmuunioireitani ja kasvattavat vatsaani. Joka keväisten ruokavalioremonttien ja lupauksien sarja alkoi. Joka jumalan kevät mun elämä pyöri vatsamakkaran ja psoriasiksen ympärillä, aina kesälomaan saakka, jolloin aloinkin sitten taas syödä mitä sattuu. Kirjoitin aiheesta TÄÄLLÄ. 

2018 kävin Romaniassa kokonaisvaltaisessa terveystarkastuksessa ja tulokset olivat aika shokki, ja ne ravistelivat minua ihan OIKEASTI tekemään jotain pysyvämpää. Verikoetuloksista ja diagnooseista kirjoitin TÄSSÄ postauksessa. Aloitin AIP-ruokavalion. Siinä rajoitetaan useita yleisiä tulehdustilaa ylläpitäviä ruoka-aineita, kuten viljat, sokeri ja koisokasvit. Huomasin sen auttavan mm. psoriasikseen, mutta en saanut sitouduttua siihenKÄÄN kunnolla... Pastanhimo voitti... Moussaka voitti...

Fast forward neljä kuukautta, ja tein vielä yhden muutoksen... siirryin ketogeeniseen ruokavalioon. Se oli käännekohta. Minulla oli energiaa kuin pienessä pitäjässä. Luin kirjoja, aloin seurata kaikkia ketoguruja Antti Heikkilästä Eric Bergiin ja aloin uskoa että meille kaikille oikeasti valehdellaan niin monista asioista. Katselin kaikki Terveyssummitit ja uskoni terveydenhuoltoa kohtaan alkoi oikeasti horjua enemmän ja enemmän. Kirjoitin mielipiteitäni Suomen terveydenhuollosta TÄÄLLÄ. 

Jo AIP:tä noudattaessa psori näytti paranemisen merkkejä kun muistin olla syömättä viljoja ja sokeria, keton kanssa se jatkoi paranemistaan kunnes...  varsin puhtaasti aloittamani ketoruokavalio pikkuhiljaa muuttui hyvin kermaiseksi, munaisaksi ja lihaisaksi. Huomasin että Instagramissa mitä enemmän venyvää juustoa ja rasvaa kuva sisälsi, sitä enemmän siitä tykättiin... Vuosi keton aloituksesta aloin väsyä, ja psori palasi, ja olo oli tunkkainen. Verikokeissa helmikuussa -20 odotti shokki: kolesteroliarvot olivat kirjaimellisesti taivaissa. 

Monet ketoilijat vakuuttelivat ettei minulla ole mitään huolta, kaikki on hyvin 'koska trigly/HDL-suhde...) , mutta en suostu uskomaan että 6,1 LDL tai 8,1 kokonaiskolesteroli  ei ole huolestuttavaa. 

Joku ääni alkoi kuiskia että kaikki tässä tavassa syödä ei ole niinkuin pitäisi...

Jatkoin ketoa siitä huolimatta, mutta vähensin kananmunien syöntiä roimasti. Olin syönyt siihen asti jopa 10 munaa viikossa, koska ketogurut sanoivat että munia voi syödä niin paljon kuin sielu sietää. Aloin myös vähentää kerman ja juuston käyttöä.  Kesällä päätin hellittää ketoilusta, ja kesän aikana tunne vahvistui ettei keto ehkä sittenkään ole just mulle se optimaalisin, eikä itseasiassa monelle muullekaan, ainakaan sellaisena miten moni sitä noudattaa. 

Mä en usko, en sitten millään, että esimerkiksi munapaasto on yhtään kenellekään terveellistä, VAIKKA sillä saisi painojumin liikkeelle. VAIKKA se nopeuttaisi aineenvaihduntaa. Jos mä söisin 6 munaa päivässä vaikkapa viikon ajan, ja jokaista munaa kohden 15g voita... Söisin siis 630 grammaa voita ja 42 kananmunaa viikon aikana. Mieti?! 

Mä en sano etteikö sillä laihdu, mutta sanon että en usko että se on kenenkään keholle terveellistä. Ja ei, en halua linkkejä keneltäkään 😂. Kaikki mikä laihduttaa, ei ole terveellistä. Kaikki mikä tuo energiaa, ei silti ole terveellistä. Pirilläkin laihtuu, ja saa oikein kivoja energiapiikkejä...olen kuullut, mutta terveellistä se ei ole... Okei... Ehkei paras vertauskuva kuitenkaan...

Muutamat asiat alkoivat mietityttää... Ketoon kuuluu olennaisena että vältellään prosessoituja ruokia, mutta ketoon kuuluu monilla olennaisena vaikkapa Koskenlaskija, PROSESSOITU juusto. Jopa sulatejuuston englanninkielinen termi on 'processed cheese' . Myös pekoni on prosessoitua. Makkara on prosessoitua, meetwursti on prosessoitua, niissä kaikissa on E-koodeja ja osassa fosfaatteja. Tuossa vain muutama esimerkki. 

Ketoa voi noudattaa hyvinkin puhtaasti, ja tiedän kyllä muutamia ketoilijoita joiden ruuat ovat pääosin superterveellisiä, mutta harva noudattaa ketoa niin. 

Kesän -20 perseilyn jälkeen halusin kokeilla jotain uutta. Psori oli pahentunut, ihoa kiristi ja kutitti. Lainasin Hanna Sillitoen Radiant kirjan joka lupasi psorin katoavan, tai ainakin lähtevän siihen suuntaan.  Siinä jätettiin koisokasvien, viljojen ja lisätyn sokerin  lisäksi liha. MUTTA, sain taas syödä hedelmiä!!!  Itse en usko myöskään esimerkiksi vegaaniuden ultimaattiseen terveellisyyteen, joten lisäsin kanaa ja kalaa ruokiini. 

Siitäkin huolimatta, psoriasis oli lähes kadonnut KUUDESSATOISTA PÄIVÄSSÄ. Innostuin niin että kirjoitin aiheesta parikin postausta. Kerroin ruokavaliosta niin kuin MINÄ sitä noudatin, tavoista joilla MINÄ sain psorin katoamaan. LUE TÄÄLTÄ lisää. Siellä myös kuvat psorin parantumisesta. 

Loppusyksystä sairastuin vestibulaarineuroniittiin, joka veti minut täysin jaloilta, ja vietin muutaman päivän jopa sairaalassa. Sairasloma kesti kolme viikkoa, ja jouduin opettamaan silmillenikin uudestaan miten niillä katsotaan samaan suuntaan. Itseasiassa viime viikolla optikolla kävi ilmi ettei silmäongelmani korjaantunut ennalleen ja tarvitsen uusiin rilleihin karsastusta tasapainottavia tehosteita. Tätä ongelmaa ei ollut syksyllä käydessäni näöntarkistuksessa. Mutta siis, sairastumisen myötä psoriasisruokavalio jäi, ja söin oikeastaan ihan mitä sattuu seitsemän kuukautta, välillä kokeillen sitä sun tätä, jopa suositusten mukaista ruokavaliota. Yllätyyys: psori palasi. Ja kilot. En enää mahtunut kuin yksiin farkkuihin ja niistäkin jäi saumojen ja napin kuvat ihoon koska ne kirjaimellisesti soivat päällä. Yhdet jopa kirjaimellisesti räjähti päälleni. 

Alkukeväästä käymäni avoimen yliopiston ravitsemustieteiden kurssi herätti taas miettimään  terveysaspekteja; Ketoruokavaliota, verisuonia, kolesterolia ja niin edelleen... Tunsin itseni vähän tyhmäksi. Miten olin uponnut niinkin syvälle näihin "meiltä tahallaan salatuille" tutkimuksille ja Netflix-dokkareille siitä mikä tekee kehollemme hyvää, ja mikä huonoa; 'Kolesteroli on valhe, punaisen lihan vaarallisuus on valhetta, rasvan vaarallisuus on valhetta' ja niin edelleen... 

Jotkut puhuvat heräämisestä kun he lähtevät ketolle. Mä tunsin että olin nukahtanut pariksi vuodeksi, ja nyt herännyt uudelleen ja aloin nähdä asiat selvemmin. 

Mä en enää etsi netin syövereistä tietoa meille syötetystä pajunköydestä, enkä aio katsoa ainoatakaan Netflix-dokkaria liittyen aiheeseen. Mä en katso myöskään enää Terveyssummitteja. Mä en enää kuuntele yleislääkärin tai ortopedin teorioita aiheista joihin heitä ei ole koulutettu, aiheisiin joista he ovat vain lukeneet ja tulkinneet itselleen edullisella tavalla.

Kyllä, mä uskon että suomalaiset syövät liikaa leipää, ja sokeria. Ei, mä en usko että appelsiinin tai mangon syöminen on epäterveellistä. 

Mä uskon tieteeseen. Mä uskon punaisen lihan ja paksusuolen syövän yhteyteen. Mä uskon että runsas eläinrasva on verisuonille vaarallista. 

Olen huolissani monen, etenkin varttuneemman ketoilijan verisuonien tilasta. Olen huolissani monen ketoilijan C-vitamiinin saannista. Uskon että ketoilija saa keskimääräistä enemmän fosfaatteja ja syöpää aiheuttavia karsinogeeneja ruuastaan, sillä ketoilijat syövät yleisesti ottaen paljon punaista lihaa. Kyllä, poikkeuksiakin on. 

Mä uskon meille annettuun oppiin kolesterolista. Mä en usko että mikään ruokavalio jossa joutuu ottamaan purkista kaikenlaisia lisiä lisäksi jotta jaksaa (esim elektrolyytit ketossa tai B12-vitamiini vegaaneilla) on optimaalinen ruokavalio. Poikkeuksena D-vitamiini. Kaikkien pitäisi syödä D-vitamiinilisää, MINUSTA.   

Luomuvoi tekee ihan samaa verisuonissa kun Valion meijerivoi. Luomumunat nostaa kolesteroliarvoja samanlailla kuin häkkikananmunat. Luomunaudasta saa saman verran karsinogeeneja grillissä kuin kaupan peruslihasta. Ja. Niin. Edelleen.

Tästäkin huolimatta... noudatan tällä hetkellä 

omanlaistani ketoruokavaliota, ristiriitaisin tuntein. ja 

Edit:15.6... Julkaistuani kirjoituksen, ajatusten virta vain kiihtyi. Minua alkoi suututtaa oma lokeroituminen, ja nyt: Minä en noudata ketoa, en metflexiä, enkä mitään muutakaan RUOKAVALIOTA. Minä syön. Hiilihydraattitietoisesti, nauttien ihanista, raikkaista, terveellisistä hedelmistä. Kuunnellen omaa kehoa. Kuuntelematta ainoatakaan valmentajaa.

Kiitos ja anteeksi 😝